Posthuman : DeepBlackSky28

• Categories
• PageIndex
• RecentChanges
• RecentlyCommented
• Login/Register
• Search:

Devil and the Deep Black Sky 28: Laivaston esikunta

<-- 27: Huutolaatikot - 28: -->

Casa Arturon lähiavaruus, lokakuu 2145

Kapteeni Halkenhvad myöntää Casa Arturon kapinan tapahtumien johdosta de Vooghtilla Cruz de la Servicio -mitalin sankariteoista vihollisen edessä. Kun morfikeskukseen oli hyökätty, de Vooght oli käytännössä aseistamattomana asettunut hyökkääjiä vastaan huomattavalla henkilökohtaisella riskillä.

Saint Eskil luovuttaa miehityksen seuraavalle alukselle, ja lähtee sitten kohti Ulompien kuiden laivaston komentopistettä. Laivaston päällikkö, amiraali Pires, on kutsunut miehityksen toimeenpanijat kuultavaksi. Tämä kalskahtaa hitusen pahaenteiseltä, ja ainakin Jaramillon mielestä syyllisten metsästäminen on ajanhukkaa: hänestä tärkeämpää olisi ryhtyä selvittämään, oliko Exarchia todella virushyökkäyksen takana. Kapteeni Halkenhvad toteaa, että käskyä täytyy totella.

Coleman vainuaa kuulemisessa syntipukin hakemisen, ja arvelee, että olisi ehkä hyödyllistä laatia arvio toimenpiteistä, joiden suorittaminen olisi johtanut siihen, että tilanne ei olisi levinnyt käsiin. Arviossa ei yritetä ottaa kantaa siihen, olisivatko toimenpiteet olleet realistisia tehdä, mutta oletus on, että rivien välistä käy ilmi, että olisi vaatinut yli-inhimillistä ennakointikykyä pystyä näiltä suojautumaan. Ajatusta pidetään hyvänä, ja arviota aletaan koota.

Halkenhvad kutsuu komentoryhmän parin tunnin kuluttua uudelleen koolle. Saint Eskilille tulee kurssimuutos. Kolme Tasavallan korvettia (Palo Alto, Uruapan sekä Rio Blanca), jotka ovat olleet sabotoimassa Autonomistiliiton kaivosoperaatioita, on jäämässä Eastwood-nimisen autonomistihävittäjän tulilinjalle. Saint Eskilin tulee mennä väliin. Oletus on, että taisteluristeilijän näyttäytyminen riittää ajamaan hävittäjän pois.

Näin ei kuitenkaan tapahdu. Vetäytymisen sijasta hävittäjä kiihdyttää, teholla, jonka ei pitäisi normaalien speksien mukaan olla mahdollinen. Ilmeisesti hävittäjä onkin ihan muuta kuin miltä näyttää. Jotta tuollainen kiihdytys olisi mahdollista, panssarin pitää olla paljon kevyempää, mutta näyttää siltä, ettei Saint Eskil ehdikään väliin ennen kuin se tavoittaa korvetit.

Taktiikoita pohditaan. Korvettilaivueen komentaja, kapteeni Green, ilmoittaa että hänen tehtävänsä on häiritä kaivostoimintaa, ja kun vetäytyminenkin tarkoittaisi yhdelle alukselle varmaa tuhoa, hän aikoo ennemmin koettaa nujertaa vihollisen. Colemanin arvioiden mukaan vihollisen aluksella on hyvin kevyt panssarointi, ja kun vihollisalus kiihdyttää ennestään, käy selväksi, ettei Saint Eskil ennätä edes kostamaan. Eastwood tulee lentämään korvettilaivueen läpi, mutta sen jälkeen on käytännössä poissa tästä sodasta; sen nopeus on niin suuri, ettei sillä enää riitä reaktiomassa kääntymiseen, ja seuraavan kerran se nähdään jossain Saturnuksen radalla paljon myöhemmin.

Saint Eskilin ainoa keino vaikuttaa asiaan on elektroninen sodankäynti. Todetaan, että Eastwoodin kevyt pansssarointi tekee sen alttiiksi ohjuksille, ja saturaatiohyökkäys on paras mahdollisuus päästä sen läpi. Etäältä Saint Eskil koettaa häiritä vihollisen ohjustunnistusjärjestelmiä.

Mackay toteaa Colemanille, että Rio Blanca on alus, jolla Saint Sunnivalla samaan aikaan aloittanut Dachoff nykyään palvelee.

Eastwoodin ja korvettilaivueen kohtaaminen on lyhyt ja tuhoisa. Kaksi korveteista tuhotaaan, mutta Eastwood saa osuman antimateriasäiliöönsä, ja hajoaa. Kapteeni Green menehtyy, ja ainoa mitenkään toimintakykyiseksi jäänyt korvetti on Rio Blanca. Sekin on menettänyt 90% taistelukyvystään sekä puolet miehistöstään.

Taistelu ei ollut kenellekään kovin voittoisa: autonomistien kevyesti panssaroidun hävittäjämallin kyvyt paljastuivat ja se tuhoutui, mutta toisaalta Tasavalta ei saanut häirittyä kaivostoimintaa, ja kaksi korvettia sekä 50 sotilasta menetettiin. Saint Eskilillä fiilikset ovat ristiriitaiset: kersantti Boca kokee epäonnistuneensa häirinnässä, eikä Colemanin lohdutus paina kovin paljoa. Aseistuksessa ja valtauksessa suhtautuminen on etäisempi, mutta selvästi läheltä nähty korvettien kohtalo on kylmäävä muistutus kaikille siitä, että sota on hyvin vaarallista. Vaikka Saint Eskil onkin taisteluristeilijänä suuri ja kestävä alus, on vihollisella sitäkin vielä suurempia aluksia, joita se ei haluaisi kohdata suoraan.

Pääalukselle

Saint Eskil saattaa nilkuttavaa Rio Blancaa kohti komentoalusta. Matka kestää nelisen päivää. Sen aikana todetaan, että risteilijällä olisi yksi aliupseerin paikka vapaana, ja ainakin kaksi henkilöä jotka voisivat olla ylennettävissä: asejärjestelmämatruusi Faiza Faraj sekä runkoryhmän Daniela Valcuijan. Molemmilla on ansioita: Faiza on matemaattisesti hyvin lahjakas, järjestelmällinen ja organisoivaa, Valcuijan taas on erinomainen ihmisten kanssa ja kykenevä saamaan runkoryhmän nahjukset liikkeelle. Aseistus ei tarvitse lisää aliupseereita, mutta reaktorilla on edelleen miehistövajaus.

Falk juttelee Farajin kanssa, mutta tällä ei ole suurta intoa siirtyä reaktoriin, ja ennemmin haluaisi vaikka siirron muualle. Halkenhvad toteaa, ettei aio nyt päästää ketään lähtemään. Coleman puolestaan saa idean: Rio Blancan reaktori-AU on vielä elossa, ja osoitti selvästi pätevyyttä äskeisessä yhteenotossa. Hän käy Rio Blancalla, ja huolehtii siitä, että kersantti Nizerevo saa hetken lepoa. Sitten hän tarjoaa tälle pestiä Saint Eskilillä. Kersantti, joka on palvellut yhtä kauan kuin Coleman, sanoo saaneensa aivan riittävästi kevyen sarjan aluksista, ja sanoo tulevansa mieluusti Saint Eskilille. Tätä aletaan järjestellä.

Rio Blanca on pieni, ahdas korvetti täynnä reikiä, ja kersantiksi ylennyt Dachoff palvelee tällä hetkellä sen XO:na; hänellä ei ole kuitenkaan aikaa jäädä juttelemaan Colemanin kanssa. Aluksen kapteenikin on asevelvollinen, aliluutnantti Wakalla, joka sanoo, että Rio Blancan runkoa on turha ehkä yrittää korjailla lennossa, mutta pari lainattavaa reaktorimatruusia olisi tarpeen niin Nizerevo saisi hetken levätä. Coleman järjestää tämän, ja lähettää myös alikersantti Norrhjelmin käväisemään Rio Blancalla ottamassa vaikutelmansa Nizerevosta.

Joka tapauksessa Valcuijan päädytään ylentämään alikersantiksi, ja Faraj jää asejärjestelmiin. Acosta alkaa omalta osaltaan olla lähemmin tekemisissä Lavezzin kanssa, ja yrittää suhtautua tähän enemmän kuin arvokkaaseen sotilaaseen ja toveriin, vähemmän kuin rikolliseen. Lavezzi tekee tämän ainakin päältäpäin helpoksi: hän ei selvästikään tahdo mitään vihanpitoa.

Falk on kirjoittanut valmiiksi yhteisen arvion siitä, mitä olisi pitänyt tehdä jotta Casa Arturon tappiolta olisi vältytty. Olennaiseksi oivallukseksi on kohonnut huomio, että vastaavanlaisissa tilanteissa doktriiniin pitäisi ehkä ottaa mukaan transhumanistien varmuuskopioiden suojaaminen - nämä voi tavallaan nähdä jopa panttivankeina. Falk toimittaa arvion Jaramillolle, siinä ajatuksessa, että sotilastiedustelun kautta se tulee sivukanavaa mukaan kuulemisprosessiin. Jaramillo ottaa arvion vastaan, mutta ei salaile sitä, että hänen mielestään tämä koko operaatio on silkkaa ajanhukkaa.

Lopulta Saint Eskil ja Rio Blanca saavuttavat laivaston komentopaikan. Siellä Ulompien kuiden laivaston pääalus Saint Genevieve laivueineen ottaa heidät vastaan.


Saint Genevieve on järkäle alukseksi: yli neljä kertaa Saint Eskilin kokoinen, 600 hengen miehistöä kuljettava taistelualus, jossa päämajaa pitää Ulompien kuiden laivaston esikunta. Se on koko Kreikkalaisten kampanjan sodanjohdon keskus. Sen liepeillä on tankkerialus Hispaniola, muutamia hävittäjiä, fregatteja ja tugeja.

Halkehvad, Qassim, Iglesias ja Acosta kutsutaan pian saapumisen jälkeen tapaamaan amiraali Piresiä. Laivaston komentaja onnittelee Rio Blancan pelastamisesta ja kiittää panoksesta Casa Arturon miehityksessä. Sen enempää hän ei juuri sano, mutta hänen diplomaattijoukkojensa kommodori Bianchi jatkaa. Hän sanoo johtavansa miehitystä tutkivaa ryhmää ja haluavansa kuulla olennaisia henkilöitä seuraavan parin päivän aikana. Kommodorin nimi on tuttu: hän on sama tyyppi, joka oli vienyt Saint Eskilille osoitetut reaktorimatruusit telakalta.

Ensimmäiseksi Bianchi ryhmineen tahtoo haastatella Halkenhvadia. Iglesiasille varataan aika 16 tunnin päähän, Acostalle 20 tunnin. Siihen saakka he ovat vapaalla.

Komentolaivueessa monet Saint Eskilin sotilaat saavat vapaavuoron, ja monet heistä suuntaavat Hispaniola-tankkerille, jossa on sotilasalueen ulkopuolinen pyörivä kehä. Täältä löytyy pieni painovoima, jossa on baari, ravintoloita ja muita mukavuuksia. Falk, Acosta ja Coleman hakeutuvat tänne nauttimaan luvallisesta humaltumisesta. Baarissa on paikalla myös kersantti Nizerevo Rio Blancalta, joka saa paljon ilmaisia juomia kertoessaan uskomatonta tarinaa siitä, miten hänen aluksensa selviytyi autonomistihävittäjän kanssa käymästään taistelusta.

Acosta juttelee paikallaoleville maihinlaskujoukkojen sotilaille. Saint Genevieven sotilaat valittavat, että he ovat nähneet aivan liian vähän toimintaa viime aikoina. Falk etsii fiksua seuraa, jonka kanssa jutella jostain aivan muusta kuin sotilasasioista. Vastikään alikersantiksi ylennetty Valcuijan päätyy tarjoamaan Colemanille juotavaa, ja kaksikolla on kemiaa heti ensi drinkistä. Melko nopeasti he vetäytyvät kapselihotelliin peuhaamaan.

Iglesias ei lähde Hispaniolalle. Hän jää Saint Eskilille hyttiinsä. Tulossa oleva kuuleminen painaa häntä, ja hän koettaa rentoutua lastenohjelmilla.

Signaali

Coleman makaa raukeana Valcuijanin vieressä, kun hänen ektoonsa tulee viesti. Lähettäjä on luutnantti Jaramillo, ja sisältö on "saavu välittömästi Saint Eskilille ja ilmoittaudu hyttiini." Coleman kiskoo itsensä liikkeelle, nappaa detox-lääkkeen ja on puolessa tunnissa aluksella. Jaramillon hytti on hyvin askeettinen, ja sen pöydällä on leppoisan näköisen miehen kuva. Tiedusteluluutnantti antaa Colemanille tehtävän: Saint Eskilin rungolle pitää viedä laajakulmainen vastaanottoantenni, joka suunnataan tiettyyn osaan taivasta. Tästä antennista vedetään kaikista muista järjestelmistä eristyksissä oleva kaapeli hänen hyttiinsä. Jos joku kysyy jotain, kysymykset kehotetaan suuntaamaan Jaramillolle - mutta oikeasti Jaramillo ei halua selittää tekosiaan, joten hän toivoo, että kukaan ei kysy mitään. Aikaa on 90 minuuttia. Toisin sanoen, homma on tehtävä nopeasti ja huomaamattomasti. Coleman kysyy, saako hän käyttää apua, ja Jaramillo vastaa, että saa, kunhan apu on ehdottoman luotettavaa.

Henkilöistä, joihin Coleman implisiittisesti luottaa Saint Eskilillä on ainoastaan Iglesias, joten tämä värvätään mukaan. Iglesias vie lautasvastaanottimen ulkorungolle. Coleman puolestaan ottaa käyttöön elektronisen sodankäynnin kaapeliston, joka on ennestään eristetty muista järjestelmistä, ja kytkee sen vastaanottimeen. Coleman koettaa ensin tehdä koko kytkennän Saint Eskilin normaaleissa kaapelikouruissa, mutta tajuaa, että hänen haluamillaan kaapeleilla ei ole helppoa ulostuloa hyttiin, ja hänen pitäisi leikata seinään aukko plasmaleikkurilla. Niinpä hän vetää sen sijaan kaapelin suoraan tietokonekeskuksesta huoltokuiluun ja sieltä kaksi kantta ylempänä Jaramillon hyttiin.

Jaramillo ei itse ole kuitenkaan paikalla, ja ekto näyttää hänen olevan Saint Genevievellä. Sitten Falk ilmestyy paikalle. Hän oli pariakymmentä minuuttia aiemmin saanut Jaramillolta käskyn "mene Saint Eskilille, ota Colemanin rakentama kaapeli, ja kytke se hytissäni alemmasta laatikosta löytyvään laitteeseen". Laatikko paikannetaan ja avataan. Sen sisällä on kasaan pakattu humanoidirobotti - IWI:n rakentama synteettinen morfi. Datakaapeli kiinnitetään siihen.

Kymmentä minuuttia myöhemmin vastaanotin alkaa saada viestintälaserin signaalia. Androidin rinnassa olevaan huoltonäyttöön ilmestyy latauspalkki. Nähtävästi koko lataus tulee kestämään pari tuntia. Iglesias saapuu rungolta sisään, ja toteaa tilanteen olevan siinä määrin huolestuttava, että hän käy poimimassa kevytasevarastosta itselleen pistoolin. Robottikeho ei selvästikään ole mikään aseistettu taistelumalli: se on enimmäkseen muovia, ja massaltaan ehkä 50 kilogrammaa.

Vieras

Hispaniolalla Acosta kävelee puutarhassa, ja juttelee de Vooghtin kanssa. De Vooght on huolissaan Casa Arturon tapahtumien tutkinnasta, ja sanoo kuulleensa, että tutkinta saattaa olla enemmän syntipukin metsästämistä kuin mihinkään konkreettiseen oppimiseen pyrkimistä. De Vooghtia tämä huolestuttaa, mutta Acosta sanoo, että asialle ei voi mitään tehdä, joten siitä on turha kantaa huolta. Kun Acosta ei näytä asiasta olevan loputtoman hermostunut, de Vooght rauhoittuu myös.

Acosta siirtyy takaisin Saint Eskilille ehtiäkseen saada hyvän yöunen ja aamiaisen ennen kuin hänen on lähdettävä Saint Genevievelle kuultavaksi. Kaapeliviritykset jäävät häneltä huomaamatta. Sen sijaan käytävää siivoava matruusi Lopez kyllä havaitsee sen, mutta koska siinä on hänen esimiehensä Colemanin nimi, ei hän siihen sen enempää huomiota kiinnitä.

Vähitellen latauspalkki lähestyy loppuaan. Jaramilloa ei kuitenkaan näy. Häneltä tulee Falkille uusi viesti: hän sanoo, ettei pääse itse paikalle, joten hän käskee Falkia ottamaan lausunnon tulokkaalta. Falk ja Iglesias jäävät Jaramillon hyttiin. Coleman käy tietokonekeskuksessa vilkaisemassa signaalia. Sen lähteeksi paljastuu Exarchian habi, ja dataa on tullut suunnilleen tarkalleen kokonaisen egon verran.

Kun lataus saavuttaa loppunsa, androidi boottaa. Sen käynnistyminen tuo mieleen eleistä ja silmien liikkeistä unesta heräävän ihmisen. Sitten sen silmiin syttyy valo ja sen kasvoille kohoaa hämmentynyt ilme. Falk pyytää sitä tunnistautumaan. Androidi sanoo olevansa kapteeni Virella Maix, ja kysyy, missä Jaramillo on. Falk näyttää androidille Jaramillon jättämän tunnistuslauseen, ja sanoo, että Jaramillo on estynyt, ja että tilanne on delegoitu hänelle. Maix hyväksyy tämän. Hän sanoo olevansa kapteeni Commonwealth Fleet Intelligencessä - Titanin sotilastiedustelupalvelussa - ja tuovansa varoitusta kollegalleen. Lyhyesti: hän vahvistaa Jaramillon kuuleman huhun siitä, että Exarchiassa on vaarassa tapahtua koneälysingulariteetti, ja että habitaatti on ehkä viikon tai kahden päässä hard takeoffista. Maix kertoo ohjanneensa agentteja Exarchiassa ja käyneensä itse paikalla, mutta lopulta tilanne habilla alkoi käydä liian vaaralliseksi; niinpä hän lähetti kopioita itsestään muutamaan paikkaan, ja antoi paikan päälle jääneen instanssinsa regressoitua vaarattomaksi ja tietämättömäksi.

Exarchian yhteisö ajaa konemieltä, jota se kutsuu nimellä Tiphareth. Se on useiden infomorfien yhteenliittymä, jota pidetään päällä aina muutaman tunnin ajan kerrallaan, ja sitten se sammutetaan ja sen muisti pyyhitään siinä oletuksessa, että tämä estää sitä tekemästä eksponentiaalista kognitiivista hyppyä. Maix ei kuitenkaan usko keinon toimivuuteen: hänellä ei ole todisteita, mutta hän uskoo, että jos koneälyn rajoittaminen olisi noin helppoa, sitä olisi jo yritetty. Hän pitää todennäköisenä, että Tiphareth keksii jonkin keinon kiertää rajoituksiaan, ja loikkaa täyteen konemielisingulariteettiin pian.

Kapteeni Maix selvästi toivoo, että Tasavalta kävisi räjäyttämässä Exarchian taivaan tuuliin; hänen oman valtionsa joukko-osastoja ei ole riittävän lähellä ehtiäkseen puuttua asioihin. Hän tiedostaa, että hänellä ei ole mitään muuta tarjota kuin informaatiota, mutta hän jakaa sitä auliisti. Vaikka androidikeho ei olekaan kaikkein ilmeikkäin, on selvää, että Maix on epätoivoinen. Hän jakaa tarkkaa tietoa Exarchian tietotekniikasta, henkilöstöstä ja sotilaallisesta kapasiteetista.

Kapteeni Halkenhvad palaa alukselle, joten Coleman siivoaa kaapelit pois ennenkuin tämä huomaa niitä. Halkenhvadin pokerinaama on edelleen melko hyvä, mutta hän näyttää väsyneeltä. Hän menee suoraan hyttiinsä. Iglesias tajuaa, että hänen on pian aika siirtyä Saint Genevievelle, joten Falk jää haastattelemaan titanilaista tiedustelu-upseeria yksin.

Kuuleminen

Pelinjohtajan kommentteja

Kesken!

• [Source]
• [History]
• 2019-02-24 17:59:01
• Owner: AdminDare
• Your hostname is 18.226.17.251

Perustuu Eclipse Phase -roolipelin, CC-NC-SA Posthuman Studios, 2008-. Pelijärjestelmänä GURPS.
Kampanja ja kuvitus CC-BY Dare Talvitie, 2015 - 2020 (paitsi jos muuta sanotaan):: Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki