Posthuman : DeepBlackSky08

• Categories
• PageIndex
• RecentChanges
• RecentlyCommented
• Login/Register
• Search:

Devil and the Deep Black Sky 08: Kaksoisolento

<-- 07: Papukaijojen valtakunta - 09: -->

Saint Sunniva, huhtikuun loppu 2144

Lastiruuma täynnä neokakaduja, Saint Sunniva kiihdyttää kohti Jupiterin toisella puolella olevaa Miorya. Samalla asevelvolliset suorittavat puolivuotiskautensa lopun kokeita ja harjoituksia. Aliupseerikoulutukseen pyrkiville tulee vastaan tutun oloisesta tilanteesta kertova kysymys, ja siihen annettuja vastauksia vertaillaan päivällispöydässä. Aika monet olivat vastanneet, että siat joko vietäisiin autonomisteille tai vaihtoehtoisesti liitolle, mutta Engel on sitä mieltä, että ensin pari niistä voisi syödä, ja jos maku on hyvä, ne voisi kaupata suoraan jollekin lihajalostamolle. De Vooghtin mielestä siat toimitetaan ehdottomasti autonomisteille, Valchak halusi kysyä neuvoa ylempää sotilashierarkiassa, ja Abdullah Alghanin mielestä koneälykontaminaatioriskin vuoksi koko possulauman voisi paiskata ulos ilmalukosta.

Kysymystä heijasteleva todellinen tilannekin saa käänteen, kun Saint Sunniva muuttaa kurssiaan, ja ottaa Mioryn sijaan seuraavaksi kohteekseen Europan. Jäisen kuun asutus ei suoraan kuulu Jupiterin tasavaltaan, koska aurinkokunnan suurimpana ekologisena aarteena kaikki suurvallat ovat sitä mieltä, että sitä on parempi varjella yhdessä. Niinpä Europa on itsenäinen, ja siellä on mm. Autonomistiliiton lähetystö, jonne kakadut ovat ilmeisesti päätymässä. Samalla sen pinnalla järjestetään suurenpuoleinen pintasotaharjoitus.

Sotaleikit

Saint Sunniva jää Europan kiertoradalle, ja huoltomiehistö saapuu tekemään siihen korjauksia. Sen miehistö lasketaan Tasavallan joukonkuljetusaluksilla kuun pinnalle. Jäisen tasangon alapuolella, kaukana Europan asutuksista, valmistaudutaan päiviä kestävään pintasotaharjoitukseen, johon kuuluu satoja Tasavallan sotilaita. Harjoitusta edeltää reilun viikon kasarmijakso, johon koostuu pääasiassa kalustokoulutusta ja perustoimintaharjoitteita.

Varsinainen pintasotaharjoitus on hyvin realistinen kokemus: kommunikaatioyhteydet hajoavat ja yksittäiset sotilaat joutuvat tilanteisiin, joiden simulaatiotasosta he eivät ole alkuunkaan varmoja. Acosta johtaa kommandoryhmää jäällä, Iglesias vetää mekanisoitua ajoneuvokolonnaa, Coleman pyörittää huolto- ja korjauspistettä, ja Falk istuu tiedustelu- ja suunnittelukeskuksessa. Falk päätyy lähettämään erään joukkueen kanjoniin, joka romahtaa heidän päälleen, ja pelkää tämän aiheuttaneen oikeita kuolonuhreja. Colemanin huoltokeskuksen katto räjähtää ja huoltotila altistuu Jupiterin säteilylle, mutta työskentelyä ei silti lopeteta. Iglesias ajaa kolonnansa romahdusalttiin jääkentän halki, ja Acostan kommandoryhmä tekee kuolemaa halveksuvan syöksylaskun satoja metriä korkeaa jäärinnettä alas. Acosta itse irtoaa jyrkänteestä ja putoaa yli sata metriä jäähän - mutta jää ei onneksi ole kiinteää, vaan se on kasa murtuvia kerroksia, ja Acosta selviää murtuneella nilkalla, joskin harjoituksen kannalta hän on vainaja.

Harjoituksen menehtyneet siirretään maali- ja huolto-osastoon, joka toimii antagonisteina ja keräilee loukkaantuneita sekä tuhoutunutta kalustaoa pois kentältä. Kulissien takaa nähtynä sotaharjoitus ei ole aivan niin hengenvaarallinen kuin miltä se vaikuttaa; Avaruusjoukot on ennakoinut valtaosan vaarallisista paikoista, ja tehnyt niistä osallistujille hieman vähemmän hengenvaarallisia. Useita loukkaantumisia ja kalustotappioita raportoidaan, mutta sentään kukaan harjoitukseen osallistuva ei menehdy.

Harjoituksen päätyttyä jokainen sotilas saa mietittyä ja rakentavaa palautetta toiminnastaan: mitkä päätökset olivat hyviä, mitä muita seikkoja olisi kannattanut ottaa huomioon jne. Loppuselonteossa katsotaan ammattimaisen studion leikkaama elokuva harjoituksesta, jossa on strategisen yleiskuvan lisäksi erinomaisia yksilötason sankaritekoja niin miehistö- kuin komentotasoltakin. Yleisesti sotaharjoitus on ollut pelottava mutta mukaansatempaava kokemus, ja jälkikäteinen vaikutelma on, että sota on kaiken kauhunkin läpi kunniakasta ja mahtavaa. Harjoituksen jälkeen baarissa on riehakkaat jälkilöylyt, ja perinteiden mukaisesti vainajille tarjotaan koko ilta.

Lomailua: Europa, toukokuun alkupuoli, 2144

Sotaharjoituksen jälkeen Saint Sunniva on vielä useita päiviä huollossa, ja harjoitukseen osallistujilla on pitkä vapaaviikonloppu. Miehistö on Europalla, jään pinnan lähelle kaivetussa jääluolassa sijaitsevassa Conamara Chaosin avaruussatamassa, tarkemmin Tasavallan sotilaskasarmilla ja sitä ympäröivässä armeijakylässä. Täältä voi matkustaa 10 kilometriä syvemmälle jäähän, meren pintaan asti, josta löytyy sekä varsinainen Conamaran kaupunki, että Tasavallan pienempi kaupunki nimeltä Santa Maria del Mar. Santa Maria del Mar on tyypillinen tasavaltalainen lomakohde, ja sinne pääsy on rajoittamatonta. Sen sijaan varsinaiseen Conamaran kaupunkiin saa viisumeita ainoastaan matkatoimistojen matkoille, ja Avaruusjoukoilla on vain kaksi nimettyä matkatoimistoa, joiden kiertueita varten viisumeita saa.

Kjell Astridsdottir paikantaa päivystystä suorittavan Iglesiasin, ja pyytää tätä hyväksymään spesifioimattomat 48 tunnin viisumit Conamaraan. Näiden viisumeiden haltijat voisivat varata minkä tahansa matkatoimiston retken europalaiseen kaupunkiin, ja MacKay kuulemma tuntee erään matkatoimiston pitäjän. Aluksi Iglesias on haluton ryhtymään tähän - spesifioimattomien viisumien kirjoittaminen ei tarkalleen ole päivystäjän valtuuksien rajoissa, vaikka siitä kiinni jääminen onkin erittäin epätodennäköistä - mutta Astridsdottir anelee. Hän sanoo, että MacKay on aivan hajoamassa sotilasmenoon ja tarvitsee paikan joka on kaukana kaikesta tällaisesta - ja matkatomiston pitäjä kuulemma voisi (kaikkien Tasavallan ohjeiden vastaisesti) jättää sotilaat tutkimaan Conamaraa keskenään. Europaa ei kiinnosta turistien valvonta, ainoastaan Tasavalta tahtoo pitää huolta siitä, etteivät sen kansalaiset altistu vahingollisille meemeille. Mutta varmasti Conamara ei voi olla vahingollisempi kuin vaikkapa anarkistiparvi...

Ajatus vapaasta vierailusta lopulta käännyttää Iglesiasin pään. Hän on ensin huolissaan siitä, että Valchak saattaa huomata hänen tekonsa, mutta sitten tajuaa, että Valchak on itse lähdössä Saint Maria del Mariin ja koettaa ilmeisesti herättää aliluutnantti Murrietan huomion. Tällä ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia kyylätä Iglesiasin edesottamuksia.

Vierailuretkikuntaan kutsutaan muitakin. Tasavallan ulkopuolista populaarikulttuuria harrastava Perrigos on Astridsdottirin listalla, ja Iglesias itse tarjoaa mahdollisuutta Falkille, Colemanille ja Acostalle, jotka kaikki tarttuvat tähän. Havaitessaan De Vooghtin kiroilevan, että tarjolla on ainoastaan joko tasavaltafasistista Santa Maria del Maria tai sanitoituja turistiretkiä, Iglesias järjestää myös hänelle viisumin. (Schollia ja Engeliä ehdotetaan myös, mutta nämä Iglesias tyrmää.)

Viisumiin otetaan 16 tuntia: poistuminen on aamulla klo 8, ja paluu Tasavallan alueelle keskiyöllä. Ennen matkaa lähtijät käyvät varuskuntakylässä ostamassa tai vuokraamassa itselleen sopivampia vaatteita. Univormu herättäisi huomiota, ja jääluolat ovat varsin kylmiä. Sovittuun aikaan aamulla koko ryhmä onkin Harrison Tours -nimisen matkatoimiston luona, ja siellä parrakas skandinaavi Torsten Harrison ottaa MacKayn vastaan perhetutun elkein. MacKayta koko tilanne hieman nolottaa, mutta joka tapauksessa Harrison saattaa sotilaat vertikaalijunaan, joka vie heidät 10 kilometriä alaspäin. Hän jättää heille yhteystietonsa ja kehottaa heitä ottamaan häneen yhteyttä kun he ovat palaamassa, niin että hän voi saattaa heidät takaisin asianmukaisesti.

Tasavallan rajatarkistuksessa tarkistetaan sotilaiden poistumisviisumit, sekä se, että he kuuluvat luvalliseen turistikiertueeseen. Sitten seuraa Europan rajatarkistus, joka on yksinkertaisempi: kaikilta otetaan vain nimi, kansalaisuus ja sormenjälki, ja heidät toivotetaan tervetulleeksi Conamara Cityyn.

Conamara City

Jääluola kymmenen kilometrin syvyydessä on korkea ja hyvin valaistu, ja pudottaa sotilaat heti tuttuun mainostaulujen maailmaan. Väkeä on liikkeellä paljon, ja ainakin ensivilkaisulta useimmat näyttävät aivan inhimillisiltä, joskin hieman eksoottisesti pukeutuneilta. Muutamia robotteja näkyy myös, sekä joitain varsin erikoisen näköisiä asukkaita.

Sotilaat ostavat ensimmäisestä kioskista paikalliset ektot, joiden mukana tulee älykäs turistiopasjärjestelmä, sekä paikannusfunktio. Ryhmä päättää pyrkiä pysymään yhdessä, mutta ektojen avulla he joka tapauksessa näkevät, missä kaikki ovat. Turistiopasjärjestelmä suosittelee useita nähtävyyksiä, ja Iglesias ristiintarkistaa näitä Harrison Toursin kiertueen kanssa. Yllätyksettömästi suurin juttu täällä on valtameri: kaupungin alapuolella sijaitseva valtava mustuus, jossa on valaita, ja joka on aurinkokunnan ylivoimaisesti suurin vesimassa, Maapallo mukaan luettuna. Aivan kaikki tahtovat käydä tutustumassa mereen.

Sitä ennen ryhmä kuitenkin löytää valtavan ostoskeskuksen, ja päätyy shoppailemaan. Yhdessä pysyminen unohtuu, kun monet lähtevät omien kiinnostuksen kohteidensa perään: MacKay suuntaa uutisfeedien ja vaateostosten perään, Perrigos lähtee etsimään elokuvia. De Vooght haluaa hankkia itselleen muusan.

Muusa on extropialaisten (ja ehkä muidenkin?) käyttämä rajoitettu tekoälyavustaja, joka asuu kyberneettisissä istukkaissa. Ne ovat myös laittomia Tasavallassa, ja de Vooghtin edellinen muusa hävitettiin kun hän loikkasi Extropiasta Tasavaltaan. Hän valittaa, että elämä ilman muusaa on sekä yksinäistä että kankeaa, ja hän haluaa sellaisen jälleen. Hän sanoo, ettei se ole millään tavalla vaaraksi hänelle tai muille - hänen verkkoistukkaidensa ulkomaailmayhteydet on kuitenkin katkaistu, eikä hän aio korjauttaa niitä. Hän tahtoo muusan ainoastaan omaan päähänsä.

Acosta ja Coleman eivät ole aivan varmoja siitä, onko tämä hyvä ajatus, mutta de Vooght koettaa vakuuttaa heitä siitä, ettei tästä seuraa mitään vaikeuksia - että laivasto ei edes huomaa sen olemassaoloa. Samaan aikaan viihdeosastoa etsivä Perrigos ja harhaileva Iglesias törmäävät kerrokseen, joka myy kehoja - morfeja. Kerros on täynnä lasikaappeja, osastoittain "orgaaniset", "syntteettiset" ja "podit", ja hinnat vaihtelevat kalliin polkupyörän hinnasta pilviin. Joillekin asiakkaille availlaan vitriinejä, jotta he voivat tunnustella yksilöitä, jotka heitä kiinnostavat. Kaikki näyttävät tehdasuusilta. Morfit ällistyttävät tasavaltalaisia, ja kerroksessa kuluu hyvä tovi.

MacKayn matkassa Falk päätyy osastolle, jossa myydään biologisia implantteja. Avaruusjoukkoihin saapuneet ovat kaikki saaneet yleistä terveyttä parantavat perusbiomodit, ja pikainen vilkaisu viittaisi siihen, että nämä toimivat tarvittaessa pohjana laajennuksille. Implantit ovat Tasavallassa vähän harmaata aluetta - eivät ne varsinaisesti ole laittomia tai kiellettyjä, mutta monet paheksuvat niitä, ja niiden hankkiminen on todella vaikeaa. Täälläkään ne eivät ole aivan polkuhinnoissa, mutta ehkä juuri ja juuri hankittavuuden rajamailla. Falk lataa ektoonsa esitteitä erilaisista älyllistä toimintaa parantavista järjestelmistä.

Lopulta shoppailijat tapaavat ostarin kahvilassa, ja de Vooght liittyy seuraan hieman myöhemmin, ilmeisesti hankittuaan muusan. Seuraavaksi ohjelmassa on satunnaista harhailua - Acosta ja Perrigos käyvät katolisessa kappelissa sytyttämässä pari kynttilää ja Acosta tunnustaa syntinsä ruudun takana olevalle vanhalle miehelle. Tämän jälkeen suunnataan katsomaan valtamerta.

Valaita ja juhlintaa

10 kilometriä paksun jääkuoren alla vallitsee 70 ilmakehän paine. Tästä huolimatta kaupungin syvimmissä kohdissa on katseluareenoita, joissa voi ihmetellä merta. Enimmäkseen vesi on pikimustaa, mutta yläpuolella olevaan jääpintaan on viety valoja. Meressä uivat neovalaat esittävät näytelmäkollaasin, ja sen jälkeen juttelevat yleisön kanssa. Kokemus on jokseenkin surrealistinen.

Ryhmä ottaa sukellusveneretken, joka vie heidät jääkattoa pitkin parin kilometrin päässä olevaaan jääpuikkometsään. Siellä elää muutamia paikallisia pieniä eliölajeja, jotka infomorfiopas osoittaa. Jää on käsittämättömissä muodoissa, ja sitä on valtavasti. Alapuolella aukeava sata kilometriä syvä valtameri tuntuu vielä tyhjemmältä kuin ulkoavaruus.

Sukellusveneretken jälkeen MacKay tarjoaa kaikille lounaan hienossa ravintolassa, jossa syö myös neogorilla ja joitakin neolintuja. Kanssalounastajien katseleminen on hämmentävää. Juuri ennen lounasta Falk saa ektoonsa mainoksen pika-alesta implanteissa, ja lähtee alkupalojen jälkeen käymään ostarilla. Hän ostaa itselleen matematiikkaimplantin, joka asennetaan paikalleen saman tien. Myyjä vakuuttaa, että implantin takuu pätee Tasavallassakin, ja että ainoastaan aniharvoilla on sen kanssa jotain ongelmia - ja mikäli on, takuu kattaa poistamisen. Asepalveluksessa takuukorjauksen saaminen toki voi olla vaivalloista. Implantin istuttaminen on lopulta melko nopea operaatio; sen jälkeen Falkia kehotetaan välttämään keskushermostoon vaikuttavia huumeita 24 tuntia, mutta alkoholia voi juoda ja muutenkin voi olla aivan vapaasti. Implantin pitäisi alkaa toimia muutamassa tunnissa. Falk ehtii takaisin jälkiruuan aikoihin.

MacKay on aikeissa käydä tapaamassa kavereitaan, ja pyytää palvelustoverinsa mukaan. Asuinalueella sijaitsevassa kerrostalossa on tutun ahdas kaksio, joka on aivan täynnä väkeä -- enimmäkseen splicereitä, mutta myös joitakin podeja ja ainakin yksi robotti. Asunnon asukkaat ovat Ksenia ja Kulya, 20- ja 18-vuotiaat siskokset; vanhempi heistä opiskelee yliopistossa, ja nuorempi ei ilmeisesti tee mitään. Asunnon bileet ovat Great Windmill II -nimisen anarkistisen verkkotaideprojektin käynnistäjäiset, ja tasavaltalaiset otetaan vastaan innostuneen lämpimästi. Fantasiahaltian näköinen pitkä nuorimies nimeltä Riann nappaa MacKayn syliinsä, ja käy ilmi, että tämä on hänen kaverinsa Kallistolta, Ger∂rin viereisestä Hyodenin habitaatista. Hyoden ei ole Tasavallan jäsen tai protektoraatti, ja Riann on saapunut Europalle egocastaamalla tavatakseen MacKayn.


Bileet ovat tasavaltalaisille vähän hämmentävät, mutta tarjolla on riittävästi tuttujakin elementtejä. Astridsdottir synkistyy kun MacKaylla näyttääkin olevan poikaystävä, ja hän alkaa juoda murheeseensa. Iglesias päätyy juttelemaan Tasavallan maailmankuvasta Hamzah-nimisen robottisosiologin kanssa. Falk löytää Ksenian anarkistisesta taideprojektista paljon kiinnostavaa sanottavaa. Selviää, että Kulyan podikeho on väliaikainen - että hän menetti alkuperäisen kroppansa onnettomuudessa jokin aika takaperin, hänen vanhempansa ostivat hänelle uuden, mutta hän kanitti sen ja on elänyt kehottomana infomorfina reilun vuoden säästääkseen rahaa parempaan kehoon. Podin hän on vuokrannut vain pystyäkseen osallistumaan bileisiin. Acosta pakenee hulluutta parvekkeelle. Coleman löytää paikallisia insinööritieteen opiskelijoita, ja heidän kanssaan yhteisen kiinnostuksen teknillisiin erikoisuuksiin. Falk distraktoituu havaitessaan, että hänellä tuntuu olevan paljon nopeampi taito laskea asioita sekä pitää päässään isoja loogisia kokonaisuuksia.

Iglesias ja Hamzah koettavat rakentavasti ymmärtää toistensa yhteiskuntia. Iglesias korostaa, että Tasavallan toimet eivät suinkaan ole kauttaaltaan niin kamalia kuin Europan lehdistö antaa ymmärtää, ja antaa esimerkkinä neokakadut, jotka he sankarillisesti pelastivat sen sijaan että olisivat esimerkiksi jättäneet kuolemaan. On epäselvää, näkeekö Hamzah tämän sankarillisena vaiko pelkästään perusinhimillsyytenä ja avaruushätälain kunnioittamisena.

Jossain vaiheessa de Vooght kertoo muille, että MacKayta yritetään suostutella häippäämään Tasavallan asevoimista ja jäämään tänne, ja että tämä tuntuu oikeasti harkitsevan sitä. Juuri nyt tämä olisi Huono Asia, koska koko ryhmä joutuu vaikeuksiin jos kaikki eivät palaa. MacKay on asunnon parvella juttelemassa Riannin kanssa, ja Falk koettaa värvätä Ksenian apuun tämän pitämisessä paikallaan. Ksenian mielestä MacKaylla pitäisi olla lupa lähteä jos hän tahtoo, mutta hän tajuaa, että tämä voisi olla ongelma muille.

Sitten asunnon läpi käy kohahdus, ja yhtäkkiä kaikki siellä olevat saavat paniikkikohtauksen. Sotilaskoulutukseen on kuitenkin kuulunut tällainenkin harjoitus, ja Acosta tajuaa oitis mistä on kyse: joku on juuri laukaissut kanisterillisen paniikkikaasua väkijoukon keskellä.

Paniikki

Kauhun vallassa näkymätöntä kaasua hengittäneet juhlijat säntäävät ulos molemmista ovista: sisäpuolen rappukäytävään tai ulos parvekkeelta. Neljän kerroksen hyppy 13% painovoimassa ei ole kovinkaan vaativa suoritus. Rappuun säntäävä Iglesias näkee, kuinka tuntematon, isokokoinen podi antaa de Vooghtille sähkötainnuttimesta. De Vooght putoaa, ja podi lähtee viemään häntä ylös tikaskuilua.

Kuilussa syntyy tappelu, kun ensin Iglesias, sitten Falk ja lopulta myös Acosta käyvät podin päälle. Lopulta de Vooght saadaan putoamaan porraskuilun pohjalle, ja ulkokautta kiertänyt Coleman löytää yläpuolelta niinikään tien kuiluun. Pohjalle pudottautunut Iglesias roudaa käytännössä tajuttoman de Vooghtin ulos, Acosta vaatii podia selittämään itsensä, ja podi sanoo olevansa Merlin de Vooght, ja on tullut hakemaan kehoaan takaisin. Acosta toteaa, että hänen kaverinsa on Merlin de Vooght, ja että podi on vain jokin surkea kopio. Seuraa sylipainia ja Coleman koettaa puukottaa ruuvimeisselillä podia niskaan; sitten hän keksii jostain, että vanha podimalli on yliherkkä strobovaloille, ja lamauttaa tämän hetkeksi ampumalla ektostaan välkkyvää valoa podin silmiin.

Iglesias je de Vooght kohtaavat paikallisen poliisin, joka kuitenkin lähes saman tien uskoo, etteivät he ole hyökkääjiä, ja lähtevät Ksenian taloa kohti. He taltuttavat podi-de Vooghtin lopullisesti, ja sitten tuovat paikalla olleet tasavaltalaiset (kaikki paitsi Astridsdottirin ja MacKayn, jotka pakenivat paniikissa) juttelemaan. Podissa on ilmeisesti Europan lakien mukaan laiton forkki de Vooghtista; veikkaus on, että Scrye-firma, jolle de Vooght on miljoonia velkaa, on lähettänyt tämän noutamaan häntä. Scrye ei kuitenkaan ole esittänyt virallista pidätys- ja luovutusvaadetta de Vooghtista (eikä olisi sellaista varmaan nopeasti saanutkaan; Europan ja Extropian välit ovat monimutkaiset), joten poliisi on aikeissa panna podipersoonan syytteeseen. De Vooghtia kehotetaan kuitenkin poistumaan, koska jossain vaiheessa Scrye saattaa esittää virallisiakin vaateita, ja lakimiehistä riippuen niihin voidaan jopa reagoida.

Poliisi on tasavaltalaisia kohtaan hyvin ystävällinen ja pahoitteleva; Conamara City on kuulemma tavallisesti erittäin turvallinen, eikä satunnaisia väkivaltaisuuksia esiinny. Falk tajuaa hengittäneensä podin hyökkäyksessä hermostoon vaikuttavaa kaasua, ja rientää ostarille tarkistuttamaan implanttinsa. Nämä ottavat tapahtuneen vakavasti, ja tekevät Falkille pikaisen tarkistuksen. Kuitenkaan hänen hengittämänsä kaasu ei näytä kehittäneen mitään ristivaikutusta implantin kanssa, joten hänellä ei ole mitään hätää.

MacKay'hin otetaan yhteyttä, ja hän sanoo, ettei hän aio palata palvelukseen vaan jää tänne. Kuitenkin hänelle vakuutetaan, että juuri nyt ei ole hyvä hetki tehdä tätä: hän aiheuttaa vaikeuksia sekä opastuksen järjestäneelle perhetutulleen, että kanssasotilailleen (sen lisäksi, että hänen perheensä luonnollisesti tekee hänestä perinnöttömän jos hän ei suorita asepalvelusta, saati sitten jos hän loikkaa Tasavallan ulkopuolelle). Niinpä hän suostuu palaamaan muiden luo.

Tasavallan alueelle

Torstan Harrison tulee saattamaan sotilaat rajamuodollisuuksien läpi Tasavallan merenpintakaupunki Santa Maria del Mariin. He ovat palanneet hyvissä ajoin, ja hankkiutuvat paikalliseen hotelliin viettämään satamavapaansa loppuaikaa. Kaupungissa he voivat olla ilman erillisiä viisumeita.

Kaikkien fiilikset ovat matalat. De Vooght on järkyttynyt siitä, että Scryellä on hallussaan kopio hänen mielestään, ja että versio hänestä itsestään koetti juuri kaapata hänet takaisin Extropialle, tai ainakin ulosmitata hänen kehonsa. MacKay on murtunut ajatuksesta palata sotilaspalvelukseen. Iglesiasia hirvittää ajatella, miten lähellä koko operaatio oli ollut täydellistä tuhoutumista - tosin de Vooght -podi olisi varmasti iskenyt missä tahansa sotilasalueen ulkopuolella minne suinkin olisi päässyt.

De Vooght kiittää kaikkia, jotka suojasivat häntä podia vastaan, ja jopa halaa asetovereitaan. Hän käyttäytyy muutenkin vähemmän kusipäisesti kuin tavallisesti. Kenties hänen ostamallaan muusalla on vaikutusta hänen kärttyisyyteensä.

Colemanin taisteluintoa ja tietoa taistelupodin heikkouksista hämmästellään. Acosta päätyy myöhään illalla ottamaan Falkin ja Iglesiasin syrjään, ja kertomaan heille, että Colemanilla on ollut Mission du Raquelilta asti päässään ylimääräinen mieli, Stellar Intelligencen vakooja, joka on istutettu sinne psykokirurgialla. Vakooja on keräämässä tietoa koneälyjen toimista Jupiterin alueelle, ja on koettanut vakuuttaa, että Tasavalta ei ole hänen vihollisensa. Avaruusjoukot tuskin asiaa näkisivät näin, mutta jos Coleman paljastaisi vakoojan heille, hänelle itselleenkin kävisi huonosti. Niinpä Coleman ja vakooja nimeltä Ngyen ovat jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä: vakooja seuraa mitä Saint Sunnivalla tapahtuu, Coleman ei paljasta häntä, ja kun tehtävä on ohi, Stellar Intelligence ottaa hänet pois Colemanin aivoista.

Pelinjohtajan kommentteja

Tarpeettomastikin taistelun detaljeihin aikaa käyttänyt ja ekspositopainotteinen peli, joka kuitenkin samalla toimi varsin hyvin. Hahmot pääsivät kaikki loistamaan, NPC:t olivat hilpeitä, salaisuuksia paljastui ja jopa epämääräisen laillista biowarea ostettiiin.

Suurin harmi yhteenotossa oli, että lopulta de Vooght -podi puhui paljon vähemmän kuin olisi voinut. Tämän siitä saa kun innostuu liikaa matalan painovoiman akrobatiatappelun pelauttamisesta.



<-- 07: Papukaijojen valtakunta - 09: -->

---

CategoryPelit - CategoryDeepBlack

• [Source]
• [History]
• 2016-08-01 13:10:06
• Owner: AdminDare
• Your hostname is 3.144.109.159

Perustuu Eclipse Phase -roolipelin, CC-NC-SA Posthuman Studios, 2008-. Pelijärjestelmänä GURPS.
Kampanja ja kuvitus CC-BY Dare Talvitie, 2015 - 2020 (paitsi jos muuta sanotaan):: Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki