Devil and the Deep Black Sky 07: Papukaijojen valtakunta
<-- 06: Laskeuma - 08: Kaksoisolento -->
"Nytpä saadaan meidän ruokavalioon vähän vaihtelua!"
- Scholl
- Scholl
Saint Sunniva, maalis-huhtikuu 2144
Coleman on vapautettu putkasta 48 tunnin jälkeen, eikä hän näytä olevan enää suuremmin epäilysten kohteena. Hän ei kuitenkaan tarkalleen selitä, mitä on tapahtunut, mutta huhujen mukaan hänellä ja Ytterhusilla oli suhde. Reaktorihuoltokeikalla hän uskoutuu Acostalle ja kertoo tälle, mistä on kysymys.
Pari päivää myöhemmin Iglesiaille myönnetään Herido en Combate -mitalin haavoittumisesta taistelussa Jane Doe and the Mockingbirdsillä. Mitali on vuosikurssin ensimmäinen, joskin muutamilla vanhemmilla sotilailla näitä on; parilla jopa useampia.
Saint Sunniva on ottanut kurssin, joka vie sen kohtaamaan Marsista lähtenyttä taisteluristeilijää, joka on jonkin pidemmän diplomaattisen kärhämän osana matkustamasssa Titania kohti Jupiterin painovoimalinkoa käyttäen; Tasavalta vie oman aluksensa sitä vastaan osana lentoratashakkia ja diplomaattista kädenvääntöä. Monet ovat aloittaneet upseerioppilaskokeisiin valmistautumisen.
Aliupseeri- tai upseerihaaveita on monella: Acosta on vailla epäilystä oman vuosikurssinsa valtausryhmän fiksuin. Hänen ainoa todellinen kilpailijansa on Abdullah Alghani, jolla on komentava presenssi sekä toisinaan kyky pidättyä tekemästä tyhmyyksiä. Life supportissa ainoastaan Coleman ja Engel pohtivat aliupseeri- tai upseeripolkua, ja Coleman on selkeästi Engeliä kunnostautuneempi, etenkin nyt, kun hän on saanut viimein kaikki aluksen kameratkin toimimaan. Upseeriylennystä havitteleva Holst lupaa tarjota Colemanille kahvin ja munkin tästä hyvästä, jos hän saa ylennyksensä.
Aseistuksen puolella Falk ja de Vooght ovat molemmat selvästi liian fiksuja jäädäkseen miehistöön, mutta kummaltakin puuttuu kunnioitus sotilaskoneistoa kohtaan. de Vooghtin asenneongelma normaalisti sulkisi hänet pois, mutta Falk ei liioin ole mitenkään erityisen tunnollinen, ja de Vooghtin kaikki konkreettiset suoritustulokset ovat käyrien huipulla. Sillalla Iglesiasilla ja Valchakilla tulee olemaan kova kamppailu upseerioppilaan paikasta.
Acosta löytää ilmastointikanavasta filtterin takaa torakan, joka oli kuoriutunut Diafotismoksesta ja jolla on kannossaan tämän aivokuorinippu. Hän luovuttaa sen Jaramillolle. Diafotismoksen mielen kopio otetaan Saint Sunnivan upseeriston haltuun, ja oletus on, että nämä asettavat sen haltuunsa saamaansa sparemorfiin kuulustellakseen sitä lisää. Monet aluksen miehistöstä elättelevät inhottavia kostofantasioita. On tosin epäselvää, tunteeko konemorfi lainkaan kipua; de Vooght osaa kertoa, että monet niistä kyllä tuntevat, mutta ne voivat halutessaan kytkeä sen pois päältä.
Falk seurailee muun toiminnan ohella luutnantti Jaramillon touhuja, ja tajuaa, että aluksen yhden hengen tiedusteluorganisaatio tuntuu ylläpitävän kattavaa seurantaa siitä, kuka aluksella on kenenkin kaveri. Jaramilloa eniten kiinnostava henkilö miehistöstä ei yllättäen ole putkassa omituisista syistä käynyt Coleman, ekstropialainen de Vooght tai edes lehdistölle tietoja vuotamaan valmistautunut Nielson, vaan rikas, asepalvelukseen pelkästään sukunsa painostuksen vuoksi lähtenyt Mackay. Falk kiinnostuu tästä, ja alkaa hengata Mackayn kanssa.
Huhtikuun 19. 2144
Sillalle saapuu ympäri Tasavallan avaruutta olevilta tutka-asemilta viesti anomalisesta havainnosta. Näyttää siltä, että pieni epävakaalla radalla oleva ulkosysteemistä saapuva asteroidi on laukaissut raketin, joka on välittömästi laukaisun jälkeen kadonnut. Kyseinen raketti on pieni, korkeintaan kymmentonninen avaruuden pakettiauto, mutta ei sellainenkaan vain katoa tutkilta. Kun todetaan, että kyseessä ei ole pelkkä häiriö ellei kymmenkunta tutka-asemaa ole yhtä aikaa kehittänyt samanlaisen ongelman, kapteeni ilmoittaa Saint Sunnivan käyvän tarkistamassa asteroidin, koska Tasavallan aluksista se on lähimpänä.
Muistissa on vielä selvästi edellinen kerta, jolloin jotain kulki avaruudessa huomaamatta: Saint Paulan kimppuun ilmeisen tyhjästä ilmaantuneet koneälyt. Epäillään vahvasti, että tässä saattaisi olla kyseessä sama ilmiö. 66 tunnin matka asteroidille kuluu skannaten, taisteluharjoituksia läpikäyden ja pahoihin asioihin varautuen. Life supportissa juorut ja huhut kulkevat. Useille ryhmille tarjotaan mahdollisuus kuitata lääkinnästä rauhoittavia ja/tai stimulantteja.
Asteroidilla todetaan pari vuosikymmentä sitten olleen intialaisen kaivosyhtiön valtaus, ja sen tarkastelu paljastaa heikkoja lämpöjälkiä ja merkkejä pinnanalaisesta asutuksesta. Mitään viestintää sieltä ei kuitenkaan lähde, eikä liikettä näy. Kaivosyhtiökin on kadonnut Romahduksessa kymmenen vuotta sitten.
Sisään kaivosasteroidiin
Asteroidi 43ER3C on nikkelirautapitoinen ellipsoidikappale, puolitoista kilometriä pitkältä halkaisijaltaan. Sen pinnasta erottuu reittejä sisään - ihmisenmentäviä ilmalukkoja ja suurempia luukkuja kaivostuotteiden kuljetusta varten. Kun radiokutsuun ei tule vastausta, lähetetään ensimmäinen tunnustelupartio sisään. Sitä johtaa kersantti Astridsdottir, ja siihen kuuluvat valtausmatruusit Singh, Lillehammer sekä Acosta.
Saint Sunniva jää aivan asteroidin viereen - 300 km etäisyydelle - ja sukkula pudottaa tiedusteluryhmän pinnalle. tAsteroidin pinnalla painovoimaa on tuskin edes nimeksi, ja eteneminen tapahtuu koukkuja käyttäen. Sisään mennään pienestä ilmalukosta, toisella puolella on kaivossiirtokunnan huoltokäytäviä. Ne ovat hieman samanlaisessa ympäristössä kasvaneelle Acostalle tutun oloisia, paitsi että täällä on mikropainovoima, ja jostain syystä seinissä tuntuu olevan heikonlaisesti liikkumiskahvoja. Hätävalot palavat yhä, joten ainakaan vuosia paikka ei ole ollut hylättynä. Selvästi tukikohta on myös inhimilliseen käyttöön suunniteltu: seinillä on kylttejä hindiksi ja englanniksi.
Parin mutkan jälkeen ryhmä päätyy kannettavan ilmalukkoteltan kautta tilaan, jossa on ilmaa: kaivostoiminnan kontrollihuoneeseen, joka on kyllä tyhjä ja sammutettu, muttei tunnu hylätyltä. Samalla kun täällä katsellaan ympäriinsä, Singhin puku varoittaa toimintahäiriöstä. Sitten Lillehammerin, Acostan ja Astridsdottirin puvut tekevät samoin. Yhtäkkiä tajutaan, että huoneessa leijaileva pöly ei olekaan pelkkää pölyä, vaan nanobottiparvi, joka on hyökännyt pukujen kimppuun. Parvi on immobilisoinut niveliä ja tuhonnut tiivisteitä - kaikki puvut paitsi Singhin alkavat varoittaa tiiviyshäiriöstä. Astridsdottir komentaa Singhiä lähtemään ulos, mutta Singh niskuroi, ja sanoo ettei suostu menemään yksin minnekään. Hetkeä myöhemmin Singhinkin puku saa reikiä.
Astridsdottir huutaa kranaattivaroituksen, ja räjäyttää sitten tilassa kranaatin tuhotakseen nanoparven. Räjäytys suljetussa tilassa saa puvut huutamaan hälytyksiä samalla kun paine repii kontrollihuoneen elektroniikkaa palasiksi, mutta se riittää myös pysäyttämään nanoparven tihutyöt. Acosta näkee, kuinka hänen kypäränsä visorissa ryömii pieni, hyönteismäinen robotti, vahingoittunut nanoparven osa.
Sillalla verrataan sotilaiden kameroiden lähettämiä kuvia uhkatietokantaan. Käytetty nanobottityypi on tunnettu, koneälyjen käyttämä elektroniikkaa, pukuja ja aseistusta purkava järjestelmä, joka ei kuitenkaan ole vaarallinen orgaaniselle ainekselle. Nanorobotit on pysäytetty, mutta puvut ovat monesta kohdasta puhki, ja poistuminen vaatisi minuuttien kulkemista tyhjiössä. Astridsdottir ryhmineen on loukussa asteroidilla, jossa selvästi vaikuttaa koneälyjä.
Pelastustehtävä
Saint Sunnivan sillalla kapteeni pyytää vapaaehtoista johtamaan pelastuspartioita. Salamannopeasti ja samanaikaisesti alikersantit Guanchana ja Holst ilmoittautuvat, ja kapteeni määrää heistä Holstin kokoamaan kahdeksan hengen ryhmän ja lähtemään hakemaan asteroidilla olijat pois. Ryhmään ilmoittautuvat matruusit Coleman, Kjell Astridsdottir, Abdullah Alghani, Scholl, Myrland, Winnink ja Santangeli. Muutamassa minuutissa heillä on puvut yllään, mukana varapuvut vietäväksi ensimmäiselle ryhmälle, ja lisäaseistuksena liekinheittimet nanoparvien varalta. Holst ja Coleman modaavat omat liekinheittimensä lyhytpiippuisiksi käsiruiskumalleiksi, siltä varalta että nanoparvia pääsee puvun päälle ja pitää polttaa pois. Winnink mutisee, että taistelupanssarien lämmönsietokyky on perinteisesti ollut niiden heikoin kohta - tai panssari kyllä kestää kuumuutta, mutta sotilas sen sisällä kiehuu helposti.
Samaan aikaan kun pelastuspartio on valmistautumassa, Acosta löytää ilmastointikäytävän, josta nanoparvi oli saapunut huoneeseen. Sieltä kuuluvasta äänestä päätellen jotain muutakin on tulossa putkea pitkin. Nopeasti hän repii räjähdyksen vahingoittaman paneelin ohjauspöydästä, ja ryhtyy liimaamaan sitä nestemäisellä metallilla ilmastointikanavan päälle. Muut tajuvat mitä tapahtuu ja hyppäävät autttamaan häntä. Kolme sotilasta pitää paneelia paikallaan ja Acosta liimaa sitä kiinni kattoon. Paneelin toisella puolella jokin hakkaa sitä vasten, muttei saa tunkeuduttua siitä läpi.
Joitakin minuutteja myöhemmin käytävään johtavaan oveen ilmestyy polttoliekki; jokin on tunkeutumassa sen läpi. Astridsdottir komentaa ryhmänsä liikkeelle. Syvemmälle asteroidiin johtava käytävä johtaa heidät lopulta levätankkeja täynnä olevaan tilaan; täälläkin virta on sammuksissa, mutta tankit ovat selvästi vielä viikko sitten olleet käytössä. Acostalla on nanoparven jäljiltä panssarissa paras käsien liikkuvuus, joten hän on kärjessä. Levätankkihuoneessa eteneminen mikropainovoimassa on vaikeaa, koska tilassa ei tunnu olevan lainkaan normaaleja kulkutankoja tai kahvoja. Acosta ampuu magneettikaapelin tilan toiseen laitaan, ja lähtee etenemään sitä pitkin. Sitten hänen liikeilmaisimensa naksahtaa, ja jostain läheltä kuuluu omituinen rääkäisy. Muutamaa sekuntia myöhemmin simultaanitulkkaus tunnistaa kielen hindiksi, ja heittää HUD:iin tulkkauksen: "Seis!"
Acosta vaatii vastausta, ja aloittaa inttävän, englanninkielsen keskustelun näkymättömissä pysyvän toisen henkilön kanssa. Ennenkuin keskustelu ehtii edetä kovin pitkälle, takaa kuuluu ryskettä, ja Lillehammer avaa tulen. Jaloilla kulkeva suuri kaivosrobotti on tulossa takana olevaa käytävää pitkin, ja sen porat pyörivät tavalla, joka ei kieli ystävällisyydestä. Raidehaulikot eivät tunnu siihen paljon vaikutusta tekevän.
Englanninkielinen ääni käskee sotilaita seuraamaan. Sitten levätankkien näkyvistä lehahtaa esiin punavalkoinen, noin metrin pitkä lintu jolla on töyhtö päässä ja kynsissä kevyt projektiiliase. Se lentää kohti katossa olevia avoimia ovia, ja ryhmä seuraa. Heidän takanaan raskaat kaksinkertaiset turvaovet sulkeutuvat, ja lintu jatkaa matkaansa.
Saint Sunnivan tykkitornissa nanoboteista muka-tietävää simultaanikommentteja jakanut de Vooght sanoo linnun olevan neokakadu, ja Falk pyörittää tälle silmiään. Iglesias hakee nopeasti tietopankista kuvausta näistä. Kyseessä tosiaan on terralaisesta kakadulajista pari vuosikymmentä ennen Romahdusta upliftattu Cacatua habilis, jolla on suunnilleen lapsen tasoiset kognitiiviset prosessit ja joka voidaan opettaa tekemään monimutkaisia tehtäviä. Tämä nimenomainen yksilö kuljettaa sotilaita usean turvalaipion läpi; sillä ei ole ongelmia liikkua mikropainovoimassa siipiensä ansiosta. Lopulta ryhmä saavuttaa kasvihuonekuplan, jossa lämpötila on +25, ilmankosteus valtava, valo kirkasta ja lehvästön läpi siivilöitynyttä, ja kaikkialla kasvaa nollapainovoiman kummallisiin muotoihin taivuttamia trooppisen näköisiä kasveja. Kasvuston seassa näkyy muitakin lintuja. Kakadu kääntyy kysymään Astridsdottirilta kuka tämä on, ja mitä tämä tekee hänen kotonaan.
Pelastustoimintaa
Alikersantti Holst on saanut pelastusryhmän tuotua asteroidin pinnalle, ja Toksvig jää sukkulan kanssa odottamaan heitä. Holstille on paikannettu eri ilmalukko kuin Astridsdottirin ryhmän käyttämä, ja ryhmä leijuu siitä sisään valtavaan kaivostunneliin. Se asettuu mikropainovoimamuodostelmaan, ja ryhtyy etenemään. Ryhmän kamerakuvia ja biofeedbackia seuraava Falk huomaa, että Colemanin pulssi on erraattinen; pohjatasolla hän on hyvin rauhallinen, mutta aina välillä se kohoaa paniikin rajoille.
Kaivosholvissa edetään aggressiivisen varovaisesti: kaikki liikkuvat kaivosrobotit oletetaan vihamielisiksi ja tuhotaan. Holvi on tyhjiössä, joten nanorobottiparvet eivät ole ongelma.
Asuinkehässä Astridsdottir käy kakadun kanssa huutokilpailua, kunnes aluksen ohjaamosta alikersantti Guanchana saa palautettua mieleensä kouluopintojaan, ja sanoo, että linnuilla on erilainen laumakäyttäytyminen kuin ihmisillä, eikä Astridsdottirin huutaminen auta - parempia tuloksia saa ottamalla rauhallisesti. Tämä jopa toimii. Kakadu sanoo nimensä olevan Tysha, ja asteroidin olevan hänen ja hänen kolmenkymmenen toverinsa koti ja työpaikka. He ovat asuneet täällä viimeiset viitisentoista vuotta. Kun kaivosyhtiön edustajat häipyivät Romahduksen tapahtuessa, kaivoksen rutiinitöitä pyörittäneet neokakadut olivat päättäneet jäätä asteroidille ja julistaneet sen omakseen. Kaikesta päätellen heillä menee jopa melko hyvin - teknologia on vanhaa, mutta näyttää toimivan, fuusioreaktori tuottaa energiaa, ja asuinhabitaatin ilma on puhdasta. Kun Tyshan ja Astridsdottirin keskustelu muuttuu rauhallisemmaksi, puiden seasta lehahtaa parikymmentä muuta neokakadua liittymään keskusteluun. Kukaan niistä ei varsinaisesti tunnu olevan johtaja, mutta melko hyvin ne pystyvät silti täydentämään toistensa puheita.
Näihin aikoihin pelastusryhmä poikkeaa kaivosholvin sivukäytävään, ja kakadut availevat heille ovia ja ohjaavat heidätkin asuinkuplaan. Tusinan verran ihmisiä ja kolminkertainen määrä lintuja koettaa pohtia, mitä seuraavaksi tehtäisiin, samalla kun tyhjiöpukuja korjataan. Kjell Astridsdottir sanoo olleensa huolissaan isosiskonsa tilanteesta, ja tämä ärsyyntyy moisesta toiminnasta ja muistuttaa, että hän on edelleen aliupseeri ja broidinsa pomo.
Kakadut kertovat elämänsä asteroidilla häiriintyneen muutama päivä sitten, kun asteroidille saapui täysin odottamatta avaruusalus, josta purkautui aggressiivinen lauma koneälyjen robotteja. Robotit saastuttivat heidän tietotekniikkansa ja valtasivat osan kaivosalueista, mutta kakadut saivat eristettyä heidät aseman reaktorista, ja käyvät nyt väsytystaistelua siinä toivossa, että robottien energiavaranto ehtyy ennenkuin he saavat koko asteroidin vallattua.
Komentosillalla hämmästellään väitettä koneälyjen saapumisesta asteroidille. Iglesias kaivautuu tutka-asemien toimittamaan raakadataan, muttei saa siitä heti irti mitään. Hän vinkkaa Valchakia kasomaan dataa kanssaan, ja pian tälle käy ilmi, että kyseessä tosiaan luultavasti oli jarruttava eikä kiihdyttävä poltto - mutta koska mitään merkkejä aluksesta ei oltu havaittu aiemmin, asiantuntijajärjestelmät olivat päättäneet tämän olleen mittausvirhe, ja olivat lähettäneet tulkinnan, jonka mukaan kyseessä oli kiihdytys. Valchak tuo asian silalla päivystävän aliluutnantti Murrietan tieoon ennenkuin Iglesias itse ehtii. Syntyy paljon tavallista mutinaa siitä, miten tietotekniikkaan ei voi taaskaan luottaa.Yhtä kaikki, asteroidilla on nyt koneälyinfestaatio. Kakadut eivät tiedä, mitä se haluaa, mutta ainakin muutama heistä on menehtynyt sen käsissä. He ovat lähettäneet hätäviestiä ulkoaurinkokunnassa sijaitsevalle kauppakumppanihabitaatilleen (nimeltään Mahogany, ilmeisesti pääasiassa upliftien asuttama yhteisö), ja nämä olivat lähettäneet heille avustukseksi sotilaallisen neohaukan egon - selvästi habitaatilla on myös egocasteri. Kakadut kuitenkin epäilevät, että koneälyt ovat vallanneet heidän tietojärjestelmänsä ja korruptoineet viestinnän, ja että he eivät ole aivan alun jälkeen itse asiassa kommunikoineet Mahoganyn kanssa, koneälyt ovat vaan koettaneet uskotella heille niin. Arvellaan, että järjestelmässä oleva neohaukkakaan ei todellisuudessa ole kuin koneälyjen ansa, eikä sitä uskalleta asettaa mihinkään taistelukelpoiseen robottiin.
Tasavallan lait eivät näe uplifteja eläimiä kummempina, eikä kukaan läsnäolevista ole sellaisia aiemmin tavannut. Kakadujen kanssa puhuessaan Coleman tulee kuitenkin siihen tulokseen, että nämä eivät ole mitään nokkelia lemmikkejä, vaan älykkäitä insinöörejä joilla on ymmärrys tilanteestaan. Asekuplassa Falk puolestaan ymmärtää tilanteen asteroidilla olevan jokseenkin toivoton. Koneälyjen vallattua sen tietotekniikan asteroidi on käytännössä pakko steriloida ja hävittää; Tasavalta ei halua jättää mitään sellaista kieppumaan avaruuteensa. Hän käy asiasta yksityisellä kanavalla nopean keskustelun Colemanin ja Iglesiasin kanssa.
Kakadut välittävät sotilaille 3D-pohjapiirustuksen asteroidista, joka tallennetaan visuaalisesti ja toimitetaan radioyhteydellä Saint Sunnivalle. Kesken taistelusuunnitelmien, jota kakadut ja Astridsdottir punovat, Coleman mainitsee yhdelle kakaduista, että kenties heidän olisi parasta vain hyväksyä habitaatin menetys, ja pyytää sen sijaan evakuointia. Kakadu tuntuu miettivän tätä hetken, ja sitten ilmoittaa kaikille, että hänestä olisi parasta jos heidät vain evakuoitaisiin täältä ja asteroidi hävitettäisiin. Ajatus tarttuu kaikkiin lintuihin miltei silmänräpäyksessä, ja kaikki 35 lintua pyytävät Saint Sunnivalta kyytiä jonnekin turvalliseen paikkaan.
Diplomatiaa
Astridsdottir välittää evakuointipyynnön sillalle, jossa pohditaan, onko mahdollista tai järkevää ottaa aluksen riesaksi 35 upliftiä. Tasavallassa monet eivät pidä niistä lainkaan, ja joidenkin katolisten oppisuuntien mukaan ne ovat hirveä jumalan leikkimisen tunnusmerkki ja pitäisi kaikki tuhota. Sittenkin ne ovat kiistämättä arvokkaita, ja monen asteroidille lähteneen sotilaan silmissä ne vaikuttavat hyvin inhimillisiltä ja ymmärrettäviltä. Toiset, kuten Scholl, tuntuvat pitävän niitä lähinnä huvittavina irvokkuuksina, ja ovat sitä mieltä, että ne voisi pistää ruokaprosessoriin.
Iglesias on kuitenkin jo varautunut tähän ehdotukseen, ja sanoo aliluutnantti Murrietalle, että hänen nopean arvionsa mukaan Saint Sunniva voisi helposti viedä neokakadut Miorylle viikossa, kuormittamatta pahasti aluksen järjestelmiä tai vaarantamatta sen kykyä toimia partiotehtävällään. Murrieta miettii asiaa hetken, ja pyytää sitten Iglesiasilta tarkan laskelman, jotta hän voi esittää sen kapteenille. Murrietan lähellä toimiessaan Iglesias tajuaa, että nuoren miehen iho ja vartalo ovat samalla tavoin hieman liian täydellisiä kuin de Vooghtin; hän on lähes varmasti myös splicer. Lisäksi hänen niskassaan on pieni levy - aivokuorinippu. Vaikka Murrieta on epäilemättä jupiterilainen, hänellä on muutamia kovin epätyypillisiä ominaisuuksia.
Samaan aikaan kun sillalla ratkotaan mahdollisen pelastuksen logistiikkaa, Jaramillo tilaa tykkitornissa olevilta de Vooghtilta ja Falkilta tuliratkaisun koneälyinfestaatiota vastaan. Neokakaduiden toimittaman kaavion nojalla on arveltu, missä osissa asteroidia koneälyt majailevat, ja tämä osa on tarpeen hävittää. Koko nikkelirauta-asteroidin pirstominen sirpaleiksi ei ihan Saint Sunnivan tulivoimalla onnistu, mutta muutaman kymmenen kilotonnin ydinkärjet riittävät tuhoamaan kaiken isossa osassa sitä. Koneälyinfestaatio ei niistä täysin asetu, mutta ainakin siitä tulee hampaaton ja se voidaan pirstoa myöhemmin järemmillä aseilla. Falk laskee tuliratkaisua. Periaatteessa kakadut selviäisivät asteroidin pommituksesta kyllä hengissä vetäytymällä sen sisäosiin, mutta iskun jälkeen heidän habitaattinsa olisi tuskin lentävää hautaa kummempi.
Iskusuunnitelma edellyttää, että asteroidilla olevat sotilaat poistuvat vastakkaiselta puolelta, ja tämä välitetään siellä oleville. Asteroidilla kakadut ovat tarttuneet evakuointi-ideaan, ja kiskovat esiin kotelomaisia avaruuspukuja, joihin ne tunkevat tärkeimpiä omaisuutensa osia. Astridsdottir sanoo, ettei hän voi ryhtyä mihinkään pelastustoimiin ilman aluksen lupaa, mutta kakadut eivät tästä piittaa.
Pommitusta
Yhtäkkiä sillan ja tornin järjestelmät hälyttävät. Asteroidi on juuri ampunut Saint Sunnivaa kohti pienen ohjuksen. Falkin asiantuntijajärjestelmä ilmoittaa todennäköiseksi uhkaprofiiliksi antimaterian, ja vain 300 kilometrin etäisyydellä asteroidista se saavuttaa fregatin hujauksessa. Falk käynnistää torjuntatulen odottamatta käskyä sillalta.
Muutaman sekunnin ajan tykkitornit hakevat maalia, ja sitten laser osuu vain parikymmentä kiloa painavaan ohjukseen. Sen gramman kokoinen antimateriaydin räjähtää, ja Saint Sunnivaan osuu hyöky sähkömagneettista säteilyä, josta suuri osa gammasäteiden muodossa. Saint Sunnivan etuosan sensorit välähtävät ja boottaavat itseään, ja havainnointi siirtyy erillisille sensoripodeille. Tykkitornissa suoraan gammasätehyöyssä olleet de Vooght ja Falk avaavat kehottamatta lääkintäluukut, ja injektoivat itseensä annokset antiradeja.
Kymmenessä sekunnissa Saint Sunnivan täysi havaintokyky palaa. Se ei ole ottanut vaurioita räjähdyksestä, ja gammasäteilykin on ollut reippaasti vaarallisten rajojen alapuolella. Sittenkin jos antimateriapommi olisi osunut tai räjähtänyt lähellä, se olisi vienyt koko fregatin mukanaan. Uhka-arvioiden mukaan koneälyillä ei kuitenkaan ole paljon antimateriaa, ja ohjus saattoi juuri viedä merkittävän osan heidän varastoistaan. Koviin moneen vastaavaan hyökkäykseen heillä tuskin on paukkuja.
Säteily on bootannut myös pinnalla olevan sukkulan järjestelmät, ja käräyttänyt loittoryhmien viestintäpoijut. Yhteydet asteroidin sisään ovat poikki. Astridsdottir ja Holst toteavat, että tämä on kohta, jossa he lähtevät vetäytymään. Kakadut tiedustelevat uudelleen evakuointia, ja pitkään pohdittuaan Holst ilmoittaa, että he voivat tulla mukaan. Sotilaiden sisäisellä kanavalla tästä syntyy kinaa, kun eri mieltä oleva Astridsdottir sanoo, että hän on Holstia ylempänä arvossa (ja teknisesti näin onkin; vanhempaa vuosikurssia olevana Astridsdottir on täysi kersantti, siinä missä Holst on vasta upseerioppilas ja kenttäarvoltaan vastaa alikersanttia). Holst vastaa ilmoittamalla, että hän on täällä evakuoimassa ensimmäisen ryhmän ja pelastusoperaatio on siis hänen harkinnassaan, eikä hän ole alistamassa sitä ensimmäisen ryhmän vaikutusvallalle. Astridsdottir tyytyy tähän pitkin hampain. Kakadut sulkeutuvat pukuihinsa, ja koko viisikymmenpäinen joukko lähtee liikkeelle.
Aluksella Jaramillo on ohjusiskun jälkeen komentanut vastaiskun. Odotetaan hetki, että Toksvig sukkulassaan raportoi järjestelmiensä olevan taas pystyssä ja lähtee liikkeelle kiertääkseen asteroidin toiselle laidalle. Kun sukkula on poissa tieltä, Jaramillo komentaa ampumaan. Falk iskee ydinohjuksella asteroidin pintaan, luukkuihin, joista antimateriaohjus oli ammuttu. Kirkkaan valonvälyksen myötä valtava määrä kiveä haihtuu ja aseroidin rata järkkyy, kun pintaan aukeaa parisataa metriä halkaisijaltaan oleva kraaatteri.
Liki kilometrin päässä olevan habitaatin käytävissä tärähdys tuntuu, ja on ilmiselvää, että Saint Sunniva on iskenyt koneälyjä. Sotilasryhmät etenevät vauhdilla tyhjiössä olevien kaivoskäytävien halki, ja ampuvat kaikkea, mikä siellä liikkuu. Kärjessä olevat Acosta ja Scholl saavat ensikosketuksen suurimpaan osaan hyökkääjistä - tai oikeammin, Scholl saa, koska äärimmäisen aggressiivinen valtausmatruusi polttaa raiderynnäkkökiväärinsä ammuksia kuin huomista ei tulisikaan.
Kraatterin reunoista pakeneva ilma näkyy tulipaloina Saint Sunnivalla samalla kun tykkitornissa etsitään uusia kohteita. Sitten asteroidin pinnalla tapahtuu sarja räjähdyksiä, ja kraatterin reunoilta suuret määrät kiviainesta lentää ilmaan. Lähempänä olevalle ne voisivat olla vaarallisia, muta 300 kilometrin päässä olevaa alusta ei tällaisella improvisoidulla massasingolla uhata. Vastahyökkäyksenä tämä on heikonlainen, ja Falk tajuaa, että kyseessä onkin vain hämäys. Nopea räjähdyksen ejektan skannaus havaitsee sen koostuvan kivimurskasta ja metallipalasista, joita on aivan liikaa jäljitettäväksi. Mitä koneälyt asteoidilta hakivatkin, tämä on luultavasti heidän aikeensa viedä se pois, ilman että siihen voi puuttua. Saint Sunnivalla ei riitä kapasiteettia tuhota kaikkia irtokappaleita, joten ne vain merkitään karttoihin siinä toivossa, että joku Tasavallan laivastosta saisi ne puhdistettua myöhemmin. Koneälyjen hyökkäyskään ei enää jatku.
Toisella puolella asteroidia sotilasryhmä saa radioyhteyden Toksvigiin, ja pian he nousevat ulos ilmalukosta ja astuvat sisään sukkulaan. Neokakadujen mukanaolo hieman hämmentää. Tähän mennessä Iglesias on kuitenkin saanut laskelmansa valmiiksi, ja esittää Murrietalle kurssisuunnitelman, jonka avulla Saint Sunniva pääsisi Miorylle 12 päivässä. Miory habitaattina on progressiivinen ja epätyypillinen, ja siellä otettaisiin varmaan mieluusti vastaan joukko neokakaduja - ja habitaatin runsas tila saattaisi ympäristönä olla myös linnuille mieleen. Iglesiasin mielestä kakadut pitäisi pelastaa. Valchak on toista mieltä, ja sanoo, etteivät linnut ole ihmisiä tai tasavallan kansalaisia, ja ne ovat vain ylimääräinen kuormitus. Murrieta seuraa sotilaiden keskustelua puuttumatta siihen, selvästi kiinnostuneena siitä, mitä argumentteja nuoret matruusit käyttävät. Kun keskustelu on käyty, Murrieta poistuu ja vie kapteenille raportin. Kapteeni pohtii muutamia sekunteja, vaihtaa pari sanaa Jaramillon kanssa, ja ilmoittaa sitten, että neokakadut tuodaan Saint Sunnivalle.
Kaikki eivät sukkulaan mahdu, joten neokakadut roikkuvat huoltovaijereissa matkan asteroidilta fregatille. Jahka asteroidilta tulevat sotilaat on saatu takaisin sisään, Jaramillo kerää vastaanottopartion neokakaduille; hän kutsuu Muriettan valvomaan, ja muun partion jäsenet ovat mm. Holst, Coleman, Falk, Iglesias ja de Vooght. Partio ottaa yksi kerrallaan neokakadut turvakäsittelyyn, jossa hetkeksi neutraloidaan kakadujen aivokuoriniput ja pysyvämmin kaikki tietotekniikan kanssa keskustelevat implantit. Samalla heiltä takavarikoidaan kaikki sellainen teknologia, jota pidetään liian vaarallisena Saint Sunnivalle, tai edes Tasavaltaan. Vaikka useimmat yrittävät toimia varsin ystävällisesti, käsittely on kivulias, ja parvestaan erotetut linnut taipuvaisia hätääntymään. De Vooght kertoo joutuneensa itse samanlaiseen käsittelyyn kun hän saapui Tasavaltaan, ja sanoi, että olisi auttanut jos joku olisi kertonut mitä tapahtuu ja miksi. Hän näyttää myös suhtautuvan neokakaduihin kuten keneen tahansa muuhunkin, ja hänen suhtautumisensa ehkä saa muutkin kohtelemaan lintuja heman ystävällisemmin. Jotkut kakaduista ovat kauhuissaan, toiset huutavat murhaa ja vaativat asianajajaa, jotkut koettavat varovaisesti selvittää, ovatko heidän kuulemansa pelottelutarinat Tasavallasta totuudenmukaisia, ja de Vooght väittää yhden yrittäneen iskeä hänet.
Tuntien kuluttua kaikki 35 neokakadua, aikuiset ja poikaset, on käyty läpi ja sijoitettu Saint Sunnivan rahtitilaan, jossa he viettävät matkan Miorylle. Linnut eivät olisi erityisemmin yksityisyyttä halunneetkaan, ja ruumassa on heille kohtalaisesti tilaa. He eivät saa tulla muihin osiin alusta.
Seuraavalla aamiaisella de Vooght saa osakseen melkoisesti vittuilua linnusta, joka halusi häntä. Neokakadujen meininkiä ihmetellään ja niiden kohtalo ei välttämättä näytä kaikkein helpoimmalta, mutta arvellaan, että oli parempi kuitenkin ottaa ne mukaan kuin jättää asteroidille kuolemaan, olkoonkin että pöytään ilmestyvä Scholl tuntuu edelleen näkevän ne enemmän lounaana kuin minään, mitä pitäisi kohdella inhimillisesti. De Vooght kertoo, että Extropiassa jotkut ihmiset sukittuivat neosiivekkäiden kehoihin - ja ehkä vielä oudommin, jotkut linnut sukittuivat ihmisiin.
Pelinjohtajan kommentteja
Ei-inhimilliset älylliset olennot ovat vaikeita, mutta onneksi neokakadut eivät tarkalleen ole mitään avaruuden muukalaisia, vaan niiden pohjalla on ihan tunnettu eläinlaji, jota pystyi käyttämään käytösmallien pohjana.
Pelin toimintaosuudet olivat varsin heikkoja, osittain koska olin käyttänyt niiden suunnitteluun lopulta paljon vähemmän aikaa kuin suurempaan kuvioon. Lisäksi tuntui vähän tylsältä ajatus keskittyä johonkin massiiviseen tulitaisteluun koneälyjen kontrolloimia kaivosrobotteja vastaan, kun puolet pelaajahahmoista ei ollut edes paikalla. Tämä kuitenkin johti todellisten uhkien tietynlaiseen eteerisyyteen. Vähän harmillista, mutta koen sen ehkä silti olleen ihan hyväksyttävä asia josta leikata. Joka tapauksessa lopputuloksen rakenne oli minusta aika jees.
<-- 06: Laskeuma - 08: Kaksoisolento -->
CategoryDeepBlack - CategoryDeepBlackMainStory - CategoryPelit2144 - CategoryPelit
