Revision [342]
This is an old revision of DeepBlackSky06 made by AdminDare on 2016-02-24 15:08:09.
Devil and the Deep Black Sky 06: Laskeuma
<-- 05: Heidän ikuiset sielunsa - 07: -->
"Minut on possessoitu!"
- Coleman
- Coleman
Saint Sunniva, maaliskuu 2144
Coleman, Acosta sekä matruusi Astridsdottir terapoivat itseään rankalla määrällä alkoholia rahtikuilussa. Iglesias keskustelee de Vooghtin kanssa uploadaamisen teknologiasta ja psykologiasta. Extropialainen kertoo kyllä tekniikasta mielellään: yleensä aivokuorinippuun tallennetaan jatkuvasti inkrementaalisia varmistuksia mielestä, joka sitten voidaan tarvittaessa siirtää. Kuitenkin on selvää, ettei hän itse täysin luota teknologiaan, tai ainakaan siihen, ettei mielen siirto tarkoittaisi hänelle itselleen jollain tavalla kuolemaa. Saint Sunnivalle kyytiin tullut Suzuki kertoo Falkille työstään roskaväkiparvessa: hänet värvättiin neljä vuotta sitten Luna-Lagrangesta, ja hänelle luvattiin hyvin maksava työ mikäli hän lähtisi roskaväen matkaan ja raportoisi kaikesta siellä näkemästään Tasavallan sotilastiedustelulle.
Ytterhusin kohtalosta liikkuu ensin huhuja, jotka vähitellen voimistuvat väitteiksi, ja lopulta väitteistä rakentuu täydellinen tarina siitä, mitä Jane Doe and the Mockingbirdsillä tapahtui. Tätä ei vastaanoteta mitenkään hyvin, ja vanhempi matruusi Sepulveda päättää, että de Vooght on transhumanistina ja Tasavallan ulkopuolisena jotenkin osasyyllinen tapahtuneeseen. De Vooght reagoi tähän huonosti, ja miehistötilassa puhkeaa tappelu - selvästi monet ovat sitä mieltä, että jos de Vooght ei ansaitse turpaansa tästä syystä, hän ansaitsee sen jostain toisesta. Coleman kuitenkin katkaisee matsin lyhyeen laukaisemalla vaahtosammuttimet. Tila siivotaan, mutta Sepulveda näyttää selvästi olevan edelleen vittuuntunut de Vooghtiin. De Vooghtia kehotetaan ottamaan iisimmin, mutta tämä sanoo että Ytterhus oli hänestä ihan hyvä tyyppi, ja että häntä vituttaa että joku luiskaotsainen hölmö syyttää häntä tämän paskamaisesta kohtalosta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että de Vooghtin ja muiden yhteenotto ei välttämättä jää viimeiseksi, eikä de Vooght tunnu uskovan, että hänen kannattaa yrittää olla vähän enemmän ihmisiksi.Seuraavana iltana Ayez pitää puhuttelun miehistölle. Hän toteaa kuulleensa huhuja tapahtuneesta, ja sanoo, ettei ole hänen tehtävänsä myöntää tai kieltää niitä - mutta sotilaiden tehtävä on toimia sotilaina ja palvella asiallisesti huhuista riippumatta. Tapahtuneen pohtiminen ei ole hyväksi, on tärkeää jatkaa eteenpäin ja toimia oikein. De facto hänen katsotaan myöntävän mitä Ytterhusille tapahtui, ja ilmoittavan, että sen puiminen enempää on turhaa ja ei-toivottavaa. Hän ei varsinaisesti kiellä ihmisiä juoruilemasta, hän vaatii ainoastaan heitä olemaan kunnolla.
Coleman ja muutama muu life supportin ihminen päätyy tämän johdosta pitämään toiset ryyppäjäiset, mutta alikersantti Holst yllättää heidät juomasta. Holst antaa heille minuutin aikaa kadottaa todisteet, kävelee ulos, ja palaa huutamaan heille laiskottelusta ja yleisestä osaamattomuudesta, muttei viittaa sanallakaan juopuneena palveluksessa olemiseen.
Falk miettii muutaman muun kera, miksei Jane Doen tapahtumista ole vielä ollut mediassa mitään - ainoastaan maininta paikallisuutisissa, että ger∂riläinen matruusi menehtyi palveluksessa. Nielson käy juttelemassa Iglesiasin kanssa. Hän kertoo Ishaq Alghanin kanssa kirjoittaneensa Ytterhusin kohtalosta jutun, jonka hän haluaisi toimitta Ger∂risk Nyheter -lehdelle. Nielsonin äiti on töissä kyseisessä lehdessä, ja Ytterhus oli hänen koulukaverinsa - hän sanoo, että hän kokee että hänen pitäisi tehdä jotain, ja että ihmisten pitäisi tietää mitä on tapahtunut. Kaikki Saint Sunnivalta lähtevä normaaliposti kulkee sensuurin kautta, eikä tuollaista tietoa takuulla päästettäisi eteenpäin, mutta sillalla työskentelevällä Iglesiasilla on pääsy aluksen viestintäjärjestelmiin, ja hän voisi saada viestin eteenpäin suoraan sensuurin ohitse.
Iglesias lukee jutun, joka on kirjoitettu paremmin kuin Nielsonin kaltaiselta tyhjäpäältä olisi heti odottanut. Se varoo paljastamasta sotilassalaisuuksia, mutta kertoo kyllä, että titanilainen akateemikko otti Ytterhusin mielestä kopion, ja lähetti sen uudelleen aktivoitavaksi itse rakentamaansa kiirastulta jäljittelevään vankilaan. Iglesias ei ole heti halukas lähettämään tätä eteenpäin, ja kysyy kaveriensa mielipidettä. Acostan mielestä tämän eteenpäin lähettäminen olisi hirveä virhe, ja Coleman on hieman samoilla linjoilla. Falk taas kokee, että ihmisillä olisi oikeus tietää. Iglesias tietää, että tiedon paljastaminen on hyvin kiellettyä, ja jos siitä jäisi kiinni, seuraukset voisivat olla vakavat.
Turpakeikka
Saint Sunniva matkustaa täydellä poltolla kohti Tasavallan suurta huoltoalusta, JRNV Curacaota. Noin kahdeksan vuorokauden kuluttua sen pitäisi olla perillä. Curacaolla tulossa on pitkä iltavapaa, tankkausta sekä huoltoa.
Valtaustilassa Acosta on treenaamassa pistooliammuntaa, kun valtausmatruusit Singh, Winnink ja Scholl ilmestyvät notkumaan paikalle ja toivovat, että hän poistuisi. Acosta ei jää hengaamaan, vaan siirtyy nukkumaan. Jonkin aikaa myöhemmin Scholl ilmestyy myös paikalle, vähän erää ottaneen näköisenä mutta tyytyväisenä. Seuraavana aamuna aamiaisella käy ilmi, että de Vooght on saanut rumasti turpaansa, vaikka pienessä painovoimassa sen pystyykin kätkemään melko hyvin. Scholl, Winnink, Singh sekä Sepulveda näyttävät myös hieman tapelleilta, mutta ilmeisesti selvisivät voittajina: he jakavat toisilleen yläfemmoja. De Vooght on enimmäkseen hiljaa ja vastailee kysymyksiin hyvin lyhyesti.
Sopivan tilaisuuden tullen Acosta käy jututtamassa valtaajakolmikkoa ja kysyy, oliko tämä nyt tässä. Winnink puhuu eniten, ja sanoo, että häntä kismittää de Vooght täysin vailla rajaa: ylimielinen paska käyttäytyy kaikkia kohtaan alentuvasti ja sen sijaan, että osoittaisi minkäänlaista kunnioitusta Tasavaltaa ja sen sotilaita kohtaan hän vaan jatkuvasti vittuilee kaikille. Selvästi ainoa tapa saada kundi pysymään ruodussa on antaa hänelle kunnolla turpaan. Johonkin täytyy joka tapauksessa paineita purkaa, ja extropialainen on paras maalitaulu. Acosta sanoo tyyppien olevan kuin koulukiusaajia, ja Winnink sanoo, että jos hän haluaa de Vooghtia niin kovasti, senkun menee tämän luokse.Iglesias punnitsee Nielsonin hänelle antamaa juttua Ytterhusin kohtalosta. Falkin mielestä sen vieminen tiedotusvälineille olisi oikea asia, mutta Iglesiasin arvion mukaan seuraukset moisesta olisivat liian vakavat, ja olisi ilmeistä, että Nielson paljastuisi vuodon lähteeksi nopeasti. Hän tekee tämän selväksi Nielsonillekin, ja tämä tuntuu tajuavan miten vakavasta asiasta tiedon antamisessa lehdistölle olisi kysymys.
Diafotismoksen kohtalo
Muutamaa päivää ennen saapumista Curacaolle Falk huomaa puosu Ayezin sekä lääkintämatruusi Perrigosin rientävän selliosastoon ja menevän vankeudessa olevan titanilaisen selliin. Falk komennetaan ovelle vahtimaan. Diafotismos on menehtynyt, ja Perrigos havaitsee hänen niskassaan siistin kolon: akateemikon aivokuorinippu on leikattu irti. Falk raportoi tästä Jaramillolle.
Tieto leviää Saint Sunnivalla nopeasti, mutta tapahtuneen selvittäminen ei ole helppoa: kuten tavallista, valvontakameroiden peitossa on aukkoja, ja selliosaston kamera on pätkinyt välillä. Sellin kamerassa ei ole näkynyt mitään, mutta sitä ei pidetä luotettavana. Luutnantti Jaramillo organisoi toimivan kuva-aineiston läpikäynnin voidakseen eliminoida epäiltyjä, mutta tämä ei johda mihinkään. Perrigos osaa myöhemmin kertoa Acostalle, että ruumiinavauksessa paljastui, että Diafotismos oli ilmeisesti itse tietoisesti sammuttanut hengityskeskuksensa; tämän jälkeen yksi hänen kyberneettisistä istukkaistaan oli lähtenyt liikkeelle, ryöminyt ulos ruokatorven kautta ja kaikesta päätellen leikannut aivokuorinipun irti sekä livahtanut tiehensä. Puuttuva kyberneettinen istukas on suunnilleen torakan kokoinen.De Vooght osaa kertoa jotain siitä, mitä tämä tarkoittaa. Aivokuorinippu sisältää viimeisimmän kopion Diafotismoksen aivojen tilasta / mielestä, ja hänellä itsellään on samanlainen. Hän ei ole aivan varma, voiko irrotetun nipun triviaalisti sijoittaa toiseen kehoon jolla sellainen jo on - hän veikkaa, että biologiseen kehoon sitä ei ainakaan voi istuttaa ilman oikenlaista laitteistoa, jota Saint Sunnivalla tuskin on. Kuitenkin hänkin näyttää hermostuneen ajatuksesta, että jossain aluksella yksinkertainen torakkarobotti raahailee ympäriinsä Diafotismoksen mieltä.
Aluksen huolto turhautuu jatkuvasti reistailevaan kameravalvontaan, ja kamerat määrätään kaikki läpikäytäväksi. Tässä operaatiossa Coleman löytää miehistön vapaa-aikatilan juoma-automaatin täyttöluukun kupeesta tuntemattoman laitteen, kuin kasaan painetun pienen robotin joka näyttää olevan unitilassa. Nopea eskalaatio komentoketjua pitkin vie laitteen life supportistakin huolehtivan reaktoripursimies Vilénin pöydälle. De Vooghtille näytetään kuva laitteesta, ja hänen mielestään kyseessä on sparemorfi - minimaalinen robottikeho, johon aivokuorinipun voi liittää ja jossa pystyy ajamaan minimiversiota täydestä persoonallisuudesta. Laivaston tietopankit vahvistavat tulkinnan. Morfin valmistajana on marsilainen Exotech-yritys, ja sen käyttöloki ilmoittaa, että sitä ei ole vielä milloinkaan käytetty. Koon puolesta se olisi mahtunut mysteeripakettiin, joka oli tullut kyytiin Taiyuanilta. Ainakaan Saint Sunnivan normaalivarustukseen se ei kuulu.
Robottitorakka- ja kamerajahti pitää miehistön kiireisenä, mutta Diafotismoksen aivokuorinippu pysyy piilossa.
15. maaliskuuta 2144, tankkerialus JRNV Curacao, Jupiterin järjestelmä
Saint Sunniva telakoituu tasavallan suureen huoltoalukseen täydennyksiä varten. Minimimiehistö jää fregatille, useimmilla alkaa satamavapaa. Arvellaan, että tässä yhteydessä Diafotismoksella on melko hyvät mahdollisuudet paeta alukselta, mutta tätä ei oikein voi estääkään: Jane Doen tragedian jälkeen miehistö on käymässä mökkihöperöksi ja tauko on tarpeen. Curacaoon kuuluu rengasosasto, jossa on 0.15G:n painovoimassa sotilasalueen ulkopuolelle jääviä halpoja baareja, kauppoja ja majoitustiloja; monet suuntaavat näihin. Toinenkin fregatti on telakoitunut Curacaoon, joten samojen naamojen katselemiseen tulee hieman taukoa.
Coleman on lukenut Saint Sunnivan huoltolokeja, ja käy vertailemassa kokemuksiaan Curacaon huoltohenkilöstön kanssa. Vertailukohdan saadessaan hänelle vahvistuu käsitys siitä, että Saint Sunnivan sisäiset järjestelmät ovat aivan viheliäisessä kunnossa. Aluksen puolustusjärjestelmät ja reaktori toimivat kyllä hyvin, mutta kaikki muu on jatkuvasti rikki pahemmin kuin vastaavilla alustyypeillä yleensä. Tämä on jossain määrin uusi asiaintila: vilkaisu Saint Sunnivan edellisen Curacao-vierailun lokeihin vuosi sitten paljastaa, että tuolloin fregatin järjestelmät olivat vielä melko hyvällä mallilla.
Baarissa Coleman yhyttää alikersantti Holstin, joka ryyppää kuin huomista ei tulisikaan. Holst on yhtälailla tietoinen huollon surkeasta tilanteesta, ja hän valittaa, että hänellä on taitamattomin ryhmä koskaan. Coleman on melkein ainoa joka osaa hommansa; jopa syntymäkrapulaisen Ytterhusin menettäminen on vienyt keskimääräistä osaamistasoa alaspäin, kun jäljelle on jäänyt patalaiska Astridsdottir, pilalle hemmoteltu Mackay ja rajattoman hölmö Nielson. Holstin oman vuosikurssin huoltoihmiset eivät ole kuulemma merkittävästi parempia.
Suzuki on jäämässä Saint Sunnivan kyydistä täällä jatkaakseen Ganymedeä kohti toisella laivaston aluksella, ja tarjoaa juomia. Falk pelaa biljardia, Acosta pokaa alikersantin naapurifregatilta ja vuokraa tämän kanssa tuntitaksalla makuuhuoneen. Iglesias etsii muita yhteisistä asioista kiinnostuneita ja puhelee täysin sotilaskuvioiden ulkopuolisista jutuista. Valchak istuu samassa pöydässä. Tämän markkinaoikeistolaiset näkemykset eivät täysin kohtaa Iglesiasin sosiaalidemokraattista linjaa, mutta kumpikin osaa keskustella varsin kiihkottomasti. Nuori matruusi ilmaisee kiinnostusta Iglesiasiin, mutta tämä ei tartu syöttiin; Valchak sen sijaan päätyy jossain vaiheessa iltaa vetäytymään muka hyttiinsä nukkumaan, mutta hänen kanssaan silmäpeliä pelannut aseupseerikokelas lähtee epäilyttävän pian tämän jälkeen ja oletettavaa on, että kaksikko päätyy samaan paikkaan.
Riivattu
Coleman löytää itselleen niin ikään seuraa, mutta seksin jälkeen hänen filminsä katkeaa. Hän palaa tajuihinsa tankkerin huoltoputkessa, edessään eräs aluksen pseudohumanoidiroboteista jonka takapaneelin hän on avannut ja johon hän juuri ajaa diagnostiikkaohjelmaa ektollaan. Hän ei oikeasti tiedä robotiikasta juuri mitään. Hänen ektonsa palaa näytönsäästötilaan, ja kun hän syöttää avauskoodin, diganostiikkaohjelmaa ei löydykään.
Coleman palauttaa robotin tehdasasetuksiin - ja sitten pysähtyy hämmästelemään, miten hän osaa tehdä sen. Hän tietää tarkalleen, mitä on tekemässä, muttei ole koskaan aiemmin tehnyt mitään tämän kaltaista. Hän sulkee robotin takapaneelin, ja hoippuu kalpeana ulos huoltotunnelista. Hän käy krääsäkaupassa, ja ostaa pienoiskokoisen tallentavan kameran, jonka hän asentaa univormuunsa.
Acosta on palannut baariin ja löytänyt valtausporukan, joilla on pullistelukilpailu toisen fregatin valtausihmisten kanssa. Jossain vaiheessa Lillehammer alkaa selittää Acostan varoittelusta huolimatta, mitä Ytterhusille oikeasti kävi, mutta toisen aluksen valtaajat eivät usko tarinaa. Yllättäen valtausporukan sekaan tuppautuu de Vooght, joka on ennennäkemättömän sosiaalisella tuulella, ostelee drinkkejä, hymyilee ja käyttäytyy kuin yksi jätkistä. Käytös tuntuu ainakin Acostan silmään täysin teennäiseltä, mutta hieman humalaiseen muuhun valtausporukkaan se menee läpi, joskin Winnink näyttää hämmästelevän extropialaisen menoa kovasti.
Iglesias näkee kalpean Colemanin harhailevan sisään baariin, ja kysyy mikä tällä on hätänä. Kaksikko päätyy baarin ulkopuoliselle penkille ruukkukasvien luo juttelamaan, ja Coleman kertoo mitä on tapahtunut. Hän kertoo myös, että That Ping You Hearilla kun hän purki roskaväen käyttämän neutrinofarcasterin, hänellä ei ollut aavistustakaan siitä mitä hän oikein oli tekemässä. Hän oli pannut sen hyperintuitiivisen transhumanistiteknologian piikkiin, mutta nyt se tapahtui toisen kerran. Hän sanoo olevansa riivattu - että joku sotkee hänen ajatuksiaan ja käyttää hänen kehoaan. Hänen ektossaankin oli merkkejä tunkeutumisesta. Falk saapuu paikalle ja kuulee saman jutun.
Falk löytää Colemanin ektosta huolellisesti kätketyn lisäprofiilin: muutama kirjastotiedosto on suurempi kuin niiden pitäisi olla. Coleman tulee lopulta siihen tulokseen, että hänen on keskusteltava Ayezin kanssa. Hän palaa Saint Sunnivalle Falkin ja Iglesiasin kera; Ayez ei ole aluksella, mutta saapuu kun häneen otetaan yhteyttä. Coleman vetäytyy toimistoon puhumaan hänen kanssaan.
Tankkerin baarissa Acosta tajuaa, että de Vooght on aikeissa laukaista kusipääpunchlinen rennolle käytökselleen, ja luultavasti pyrkiä kaikin tavoin rikkomaan pysyvästi välinsä valtausporukkaan. Hän katsoo de Vooghtia merkitsevästi, ja tekee selväksi että hän tietää mitä tämä ajattelee. De Vooght vastaa katseeseen ensin uhmakkaasti, mutta sitten hänen hartiansa lysähtävät, ja hän pysyy sosiaalisella vaihteella ja nauraa valtaajien vitseille. Hän ryyppää aivan valtavasti, riittävästi tullakseen itsekin jo jonkin verran humalaan. Jossain vaiheessa hän käy Acostan kanssa baaritiskillä, ja toteaa että hän ei jaksaisi näitä lihapäitä lainkaan. Acosta sanoo, että kaikille on vaan helpompaa jos näiden kanssa on väleissä. De Vooght toteaa, ettei myönnä aamulla sanoneensa näin, mutta Acosta on hänestä ihan ok. Tämä on varmasti ystävällisintä mitä hän on kenellekään koko sotilaspalveluksensa aikana sanonut.
Coleman poistuu Ayezin luota ja menee nukkumaan. Falk ja Iglesias tekevät samoin. Pikkutunneilla Acostakin saapuu takaisin Saint Sunnivalle.
Seuraavana aamuna Acosta kertoo Iglesiasille ja Falkille de Vooghtin sosiaalisuuden pilkahduksesta, mutta nämä eivät ole kovin vaikuttuneita, ja selittävät Colemanin tilannetta. Coleman puolestaan on itse herättyään löytänyt ektostaan viestin "Älä enää koskaan tee mitään tuollaista", jonka hän on näemmä itse kirjoittanut. Coleman ei muista mitään keskustelustaan Ayezin kanssa, joten hän tarkistaa ostamansa kameran tallenteen. Siinä hän kertoo Ayezille kuinka Ytterhusin kohtalo järkytti häntä ja hän on harkinnut itsemurhaa, ja Ayez suhtautuu tähän terapeutin otteilla.
Aamiaisella Coleman livauttaa huomaamatta kameran datasirun Falkille, joka katsoo sen sisällön ektollaan, ja sitten välittää luutnantti Jaramillolle tiedon asiasta. Jaramillo aseistaa itsensä ja Falkin pistooleilla, ja kun lääkintämatruusi Santangeli kutsuu Colemanin lääkintään terveystarkastukseen, Falk ja Jaramillo seuraavat ettei mitään kieroa tapahdu. Rauhallinen Santangeli kiinnittää Colemanin tutkimustuoliin, tekee pari perustarkistusta, ja sitten Jaramillon ohjeistamana antaa tälle nukuttavan ruiskeen väittäen sitä rokotusboosteriksi. Coleman ei usko rokotustarinaan, mutta ei kykene vastustamaankaan. Nukutettuna hänet tarkistetaan Saint Sunnivan laitteistolla vieraiden implanttien tai haitallisten kemikaalien varalta, mutta ainakaan heti mitään ei löydy.
Lääkinnän ulkopuolella Acosta ja Iglesias ovat myös kuulleet mitä Coleman on väittänyt Ayezille, ja ovat huolissaan. He koettavat miettiä, mikä voisi aiheuttaa tällaista käyttäytymistä. Voiko sen takana olla Tasavallan asentama biomodi-implantti, jollaisen kaikki saivat, vaiko jotain aivan muuta? Biomodien ei pitäisi olla missään tekemisissä aivotoiminnan tai keskushermoston kanssa. Jane Doella olisi varmaan ollut kapasiteetti istuttaa jotain muuta siellä käyneisiin, mutta kumpikaan ei muista Colemanin olleen varttituntia kauempaa poissa näkyvistä, ja siinä ajassa mitään tämän kaltaista tuskin ehtii tehdä.
Hieman krapulaiselta de Vooghtilta kysellään "ihan teoreettisella tasolla" näkemyksiä siitä, mikä voisi aiheuttaa kuvatun laista toimintaa. Extropialaisen ensimmäinen veikkaus on koneälyjen rakentamat taisteluvirukset, jotka muuttavat ihmisten persoonallisuutta; kauhuelokuvissa ne aiheuttavat klassisesti zombimaista käytöstä ja vastaavaa. Muitakin mahdollisuuksia on; periaatteessa biologisiinkin aivoihin voi uploadata uuden persoonan, mutta se on todella vaativa toimenpide. Villeimpänä teoriana de Vooght mainitsee Watts-MacLeod -oireyhtymän, epämääräisen ja mahdollisesti epätodellisenkin viruksen, joka antaa kantajalleen psyykkisiä kykyjä. Acosta ja Iglesias eivät ole tarkalleen moisesta kuulleetkaan, eikä de Vooght osaa myöskään sanoa, onko WML oikeasti olemassa vaiko vain urbaani legenda. Hän sanoo, että vaikka tasavaltalaisten tieto ulkomaailmasta onkin rajoittunut, Extropiassa ongelma oli enemmänkin liian monet väitteet joiden todenperäisyydestä ei ole varmaa tietoa, ja Watts-MacLeod on yksi tällaisista.
Kun Coleman herää, Jaramillo keskustelee hänen kanssaan, ja pyytää tätä selittämään, miksi tämä on antanut omituisia ja ristiriitaisia väitteitä lähiaikojen tapahtumista. Coleman ei pysty vastaamaan, joten Jaramillo määrää hänet selliin karanteeniin kunnes keksitään, mitä hänen kanssaan tarkalleen pitäisi tehdä. Falkille jää keino viestiä Colemanin kanssa käyttäen aluksen sisäistä kanavaa; Jaramillolla on mitä ilmeisimmin myös avaruusjoukkojen tiedustelutoiminnan tehtäviä, ja Falk näyttää päätyneen mukaan tähän toimintaan.
Pelinjohtajan kommentteja
Olen lisännyt kuvaukseen pari melko epäolennaista detaljia, jotka eivät pelissä käyneet ilmi (mm. tankkerialuksen nimen).
Päädyin kirjoittamaan pelin käytännössä kokonaan uudelleen edellisenä iltana, koska tajusin että muutama idea joita olin aikonut käyttää olivat täysin päättömiä. Tästä johtui osaltaan nykivä rakenne. Ekspostitotakin satoi taas, mutta sentään joihinkin omituisiin tapahtumiin tuli vaihteeksi vastauksia pelkkien lisäkysymysten asemasta. Ennen seuraavaa peliä on selvitettävä, mitä Jaramillo oikein päätyy tekemään Colemanille.
<-- 05: Heidän ikuiset sielunsa - 07: -->
CategoryPelit - CategoryDeepBlack
