Revision [1081]
This is an old revision of DeepBlackSky32 made by AdminDare on 2019-08-07 20:21:43.
Devil and the Deep Black Sky 32: Tane-Rore
<-- 31: Ave Maria - 33: -->
"Tervetuloa Ger∂rin ilmailuakatemian lennolle Tane-Roreen. Sää perillä on miellyttävät -275 astetta Celsiusta ja lentoaikamme on noin kaksikymmentä minuuttia."
- matruusi Nytorp
- matruusi Nytorp
HUOM! Pelikuvaus sisältää SPOILEREITA vuosikurssin 2144 (Acosta, Coleman, Falk, Iglesias) pelaajille, etenkin loppua kohden.
Jupiterin Kreikkalaiset, tammikuu 2146
Vuoden 2146 ensimmäinen uusi saapumiserä matruuseja saapuu Saint Eskilille. 16 matruusia on viettänyt viimeiset 6 päivää todella ahtaassa yhteyssukkulassa, ja alkaa olla jo aika koppikammoisia kun Saint Eskil viimein tulee näkyviin. Alikersantti Lavezzi käy hakemassa sotilaat ulos tapaamishalliin, jossa kapteeni pitää heille tervetuliaispuheen ja esittelee aluksen henkilökunnan. Kapteeni kertoo, että Saint Eskil on tällä hetkellä Kreikkalaisilla, mutta reservissä - mitään komennusta etulinjaan ei ole tulossa ainakaan heti ensi käteen.
Aluksella on uudenvuoden jälkeen tapahtunut pari henkilstövaihdosta. Uudeksi navigointiupseeriksi on saapunut aiemmin esikunnassa palvellut pursimies Beebe. Esther Webica on ylennetty infran aliluutnantiksi (Holstin rooliin käytännössä) ja aseistuksen tuore matruusi Paraison on saanut ylennyksen alikersantiksi Murphyn tilalle. De Arcio puolestaan on siirretty asejärjestelmistä valtaukseen - viimeisimmän kotiuttamisen jälkeen valtauksesta lähti neljä ihmistä, asejärjestelmistä vain yksi.
Kapteenin puheen jälkeen Vettermoln ja Hwang näyttävät tulokkaille heidän hyttinsä. Ne ovat jokseenkin siivottomassa kunnossa. Toisen hytin porukka on juuri asettumassa paikalleen, kun viereisestä hytistä pyyhkäisee sisään matruusi Zuabi huutamaan matruusi Choshille "mitä paskaa sä olet oikein mennyt musta puhumaan?" Choshi ei säiky Zuabin raivarin edessä, vaan sanoo ettei tiedä mistä puhutaan. Nytorp yrittää mennä väliin, mutta Choshin ja Zuabin nujuutus ei oikein anna hänelle tila. Hetken huudon jälkeen Zuabi päätyykin lyömään Choshia vatsaan, ja tässä vaiheessa muut matruusit tulevat väliin. Vettermoln ja Hwang toteavat väsyneesti, että saapumiserä teki jonkinlaisen uuden ennätyksen ensimmäiseen tappeluun, mutta sentään se näyttää asettuneen ihan omin voimin ilman vanhempien sotilaiden väliintuloa.
Hytit siivottuina sotilaat siirtyvät messiin syömään. Ateria on meh (vanhempien sotilaiden mielestä se on poikkeuksellisen hyvää, päällystö haluaa tehdä hyvän ensivaikutelman tulokkaisiin) mutta tilaa sentään riittää. Vastatullut matruusi Zuabi näkee Schollin, ja selvästi tuntee tämän: kaksikko heittää toisilleen jonkin monimutkaisen jengiläiskättelyn. Tämä ei varsinaisesti yllätä Schollin tuntevia. Kersantti Apanacatl kulkee vastatulleiden pöydän ohi ja sanoo kuulleensa huhua jostakin nujakasta ja ettei halua kuulla enää mitään enempää asiasta. Ruokailun aikana Saint Eskil alkaa kiihdyttää ja mikropainovoima vaihtuu ehkä 0.05 G:hen.
Ruokailun ja hetken tauon jälkeen tulokkaat jaetaan neljän hengen ryhmiin, ja heille aletaan esitellä Saint Eskiliä sekä sen palvelushaaroja.
Neljän hengen ryhmässä Choshi, Haddad, Nsue ja Nytorp kiertävät pitkin alusta, ja ottavat vastaan lyhyitä oppitunteja, jotka vaihtelevat tiukkapipoisesta (kersantti Apanacatl ja alusjärjestelmät) hilpeään (Hwang ja sukkulalento). Valtausporukka vaikuttaa joukolta aggressiivisia riehujia. Aluksen edistyneen tietotekniikan haavoittuvuus ja reaktorin antimateriaydin huolestuttaa. Toisaalta huvittavaa kyllä sillalla tajutaan, että koko sillan nykyinen aliupseeristo ja varusmiesupseeristo on Ger∂rin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoita -- Nytorp on myös täältä, mutta alikersantti Abellò vakuuttaa, että tämä ei ole palvelushaaraan valitsemisen edellytys.
Päivän palveluksen jälkeen uudet matruusit tutustuvat muihin aluksella oleviin sekä tiloihin. Nytorp löytää perän lähellä sijaitsevan kappelin/meditointihuoneen, joka on niitä harvoja paikkoja jossa aluksella saa olla rauhassa. Matruusi Dubois taas selittää murtuneena kaverilleen Haddadille, että hänen pitkäaikainen poikaystävänsä ("jo lukiosta asti" eli ainakin kaksi vuotta) joka oli lähtenyt sotavoimiin samaan aikaan oli kirjoittanut lopettaneensa palveluksen ja päättäneensä elää siviilinä. Dubois ja Haddad ottavat molemmat sotilaspalveluksen hyvin tosissaan, ja tunteellinen Dubois ei usko, että voi rakastaa tai elää yhdessä jonkun kanssa, joka ei suorita kansalaispalvelustaan. Haddad ymmärtää tämän hyvin. Nsue ja Ebtehaj jakavat fiiliksiään. Asejärjestelmien matruusit olivat ohimennen vittuilleet Nsuelle jotain "rikkaista pennuista", ja Ebtehaj taas sanoi kapteenin suunnilleen antaneen hänen ymmärtää, että siirto johonkin turvalliseen paikkaan on saatavana jos sellaista tarvitaan. Sekä Nsuella että Ebtehaj'lla on hyvin vaikutusvaltaiset perheet, ja Ebtehaj pohtii, että hänen poliitikkofaijaansa varmaan vituttaisi eniten jos hän hakisi valtausryhmään.
Palvelushaarat
Jo parin viikon jälkeen soveltuvuuskokeita ja palvelushaarojen valintoja suoritetaan. Aliupseeristo käy läpi valintoja ja tekee ehdotuksia ylöspäin, ja saa sieltä toiveita sekä ohjeita. Upseeriston toimittama ohjeistus on mahdotonta: uusia matruuseja ei vaan ole riittävästi, ja vaikka joukossa on aivan lupaaviakin yksilöitä, sekaan mahtuu myös tavallisia toivottomia tolvanoita.
Joka tapauksessa palvelushaaroihin matruuseja sijoittavat työryhmät saavat aikaan melko toimivia ehdotuksia. Ainakin yksi niistä kuitenkin torpataan: Nsue epäilee, että hän ei pääse siltaryhmään, joten hän soittaa äidilleen, senaattori Nsuelle. Paria tuntia myöhemmin komentajakapteeni Halkenhvad on lähettänyt aliluutnantti Iglesiasin ilmoittamaan, että siltamatruusiksi otetaan Nsue.
Haddad ja Dubois päätyvät valtausryhmään, samoin kiukkuinen Zuabi. Choshi on ylivoimainen asejärjestelmien soveltuvuuskokeessa ja nimitetään sinne. Vettermoln nappaa runkoryhmään Ebtehaj'n tajutessaan, että tällä on halu tehdä jotain repäisevää: valtaus ei rikasta tyttöä halunnut, mutta runkoryhmässäkin on vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittävästi. Nytorp puolestaan haki jotain rentoa ja letkeää, ja Hwangin kuvaus sukkulalentäjän pöhköstä arjesta vetosi häneen. Teknisesti Sorensen sai soveltuvuuskokeesta paremmat pisteet, mutta Hwangin arvion mukaan Nytorp on hauskempaa seuraa.
Lopulta matruusien sijoittelu onnistuu yllättävän hyvin: lähes kaikki tulokkaat ovat tyytyväisiä -- tai ainakaan kukaan ei ole suunnattoman pettynyt -- ja jopa useimmat henkilöstöpuutetta valitelleet upseerit olivat saaneet mitä toivoivat. Jopa reaktorin henkilöstöpula hellittää hieman, jahka Hammer ja Sorensen oppivat olemaan hyödyllisiä. Choshi arvelee, että syy minkä vuoksi hän ei päätynyt sillalle huolimatta huomattavista pisteistään soveltuvuuskokeessa oli ulkopuolinen kieroilu, ja toteaa Nsuelle tietävänsä tämän.
Muutama päivä rutiinia seuraa. Hammer onnistuu löytämään jostain ison taskumatillisen erittäin tujua alkoholia, ja kutsuu Nytorpin ja Choshin testaamaan sitä kanssaan. Ryyppäyspaikaksi valitaan yksi pienistä sukkuloista, ja Hwang päätyy mukaan. Jotenkin juopottelu liukuu vihjailuun, sitten hipelöintiin ja sitten seksiin. Sukkula ei ole erityisen tilava mutta riittää juuri ja juuri neljän hengen kimppakivaan. Choshi ja Hwang ovat molemmat splicereitä, joilla riittää kestävyyttä älyttömän pitkään; Hammer ja Nytorp ovat jo aivan lopussa mutta heidän kaverinsa vain jatkavat. Hangaarissa ulkopuolella Vettermoln opettaa uusille runkoryhmäläisille telakointivarsien huoltoa, joten sukkulasta ei voi oikein poistuakaan. Jäljelle jää vain juopottelu. Seuraavana aamuna kohtalainen krapula vallitsee.
Sylinteri
Samalla kun matruusit touhuavat, aluksen upseeristo on laatinut ohjeistusa uusien tulokkaiden ensimmäiseen oikeaan tehtävään. Tämä on 11 vuotta sitten tuhoutuneen Tane-Rore -nimisen habitaatin raunion tutkiminen ja hylkypelastus. Upseeristo on muutaman päivän aikana laatinut operaatiosta kattavan dokumentin, jonka alikersantti Masterman esittelee tulokkaille. Tämän on tarkoitus olla melko yksinkertainen operaatio, tosin jotain vaaroja saattaa olla - lähinnä automaattijärjestelmien osalta. Operaation suunnittelee ja toteuttaa aliupseeriporras, ja tavoitteena on käyttää sen aikana valtaosaa uusista matruuseista. Koulutustehtävälle otetaan mukaan ihmisiä kaikista palvelushaaroista, tosin useimmille tulee myös oman nimenomaisen osa-alueensa mukainen tehtävä täällä. Kysymyksiin vastataan, briefing bookkia luetaan ja vapaaehtoisia tai vähemmän vapaaehtoisia lähtijöitä paikannetaan. Haddad ja Dubois ovat lähdössä innokkaasti, Nsue koska hän arvelee että sitä odotetaan häneltä, Ebtehaj seikkailunhaluisena, Choshi tyynesti, Hammer nakitettuna ja Nytorp innoissaan tilaisuudesta päästä viimein tekemään sukkulalla muutakin kuin harjoituskierroksia.Saint Eskil pääsee Tane-Roren lähelle, ja kahdeksaa tuntia myöhemmin ensimmäinen viidentoista hengen ryhmä on valmis lähtemään sukkulalla sirpaleelle. Kaikilla on kuitenkin yllään raskaat taistelupanssarit ja selässään aseistus. Sukkulassa on kattava varustus tehtävälle, jonka ensimmäisen vaiheen on määrä kestää yli vuorokausi. Lavezzi ja Al-Hamar jakavat operatiivisen komennon, mutta Lavezzi delegoi taktisen tilannekuvan valtausryhmän uudelle jäsenelle de Arciolle koulutusmielessä. Samaten sukkulalentämisestä huolehtii Nytorp, Hwangin valvoessa. Ensimmäisen osan tehtävää on määrä olla fuusioreaktorin tilanteen kartoitus ja haltuunotto; tätä varten mukana on kaksi reaktorimatruusia. Pitkän tähtäimen tavoitteena on stabiloida renkaan rata ja katsoa, saisiko siitä tehtyä Tasavallan tukikohdan tällä alueella. Paikallisempana pyrkimyksenä on pelastaa sirpaleessa olevasta museosta arvokkaita kulttuuriartefakteja maapallolta.
Saint Eskil jää parintuhannen kilometrin päähän, ja Nytorp ohjaa ison sukkulan pyörivää sylinteriä kohti. Sen koko on melkoinen: halkaisijaltaan kahdeksan kilometrin kokoinen rengas, jonka stabilointiraketit ovat palauttaneet pyörivään liikkeeseen ja jonka sisäpinnalla on yllättäen tyhjiön tuhoama kaupunki. Liikettä ei juurikaan näy, mutta sensorit ovat tehneet selväksi, että reaktori on toiminnassa ja huoltorobotteja liikkuu siellä täällä. Sukkula suuntaa vektorinsa kiertoliikkeen mukaiseksi, ja parin kierroksen jälkeen Nytorp laskee sen pehmeästi A-sektorille. Yhden geen painovoima ympärillä on enemmän kuin mihin useimmat ovat tottuneet, ja tyhjiön hiljaisuus on aavemainen. Renkaan pyörimisliikkeestä johtuen siellä on kahden ja puolen minuutin päivä, ja nopeasti liikkuvat varjot saavat paikan näyttämään aavemaisella tavalla elävältä.Nopeasti sukkulasta puretaan tavarat. Valtausryhmän kolmikko tekee pikaisen lähialuetarkistuksen. Sukkula on kaupunkikorttelin vieressä, mutta mitään liikettä ei näy. Reunassa olevan kahvilan ikkunat ovat vuosikymmen sitten räjähtäneet tyhjiöön, ja sisällä valo paljastaa ihmisten jäänteiden näköisiä hahmoja. Kukaan ei jää katselemaan niitä tarkemmin. 8 kilometriä yläpuolella C-sektori ja siellä sijaitseva museo roikkuvat renkaan subjektiivisesta katosta.
Nopean tarkistuksen jälkeen alue arvellaan turvalliseksi. Sukkulan rahti tyhjennetään vauhdilla ulos. Sotilaat liikkuvat täällä pienillä sähköskoottereilla, jotka ovat teillä kävelemistä nopeampia. Kaupungissa näkyy fuusioreaktorin kupu, jota kohti ryhmä alkaa edetä. Pari rikkinäistä huoltorobottia on surullinen näky. Nytorp jää sukkulaan.Yhteenotto
HUOM! Vuosikurssi 2144 - tästä eteenpäin on Ihan oikeasti vakavia spoilereita, toivon ettette lue ennen kuin olemme pelanneet jakson 33!
Saint Eskililtä siltapäivystäjä kutsuu sukkulaa, ja ilmoittaa, että sirpaleelta on otettu radioyhteys ja että siellä on muitakin. Choshi hakee nopeasti oikean taajuuden, ja jakaa sen muillekin. Keskustelunsirpaleessa kapteeni Halkenhvad ilmoittaa, että renkaalla olijoiden vaateita hylkytavaraan ei tunnisteta, koska heillä ei ollut signaalimajakkaa ja koska he eivät ole saapuneet paikalle aluksella. Hieman omituisen kuuloinen, matala ääni vastaa, että mikäli Jupiterin tasavallan asevoimat tahtovat käydä hankaliksi, tämäkin kyllä sopii. Sitten sukkulan hälytysjärjestelmä ilmoittaa, että sitä maalataan lasertähtäyksellä. Nytorp ampaisee liikkeelle saman tien, on hetkessä ulkona, ja näkee puolentoista kilometrin päässä B-sektorilla välähdyksen. Hänen panssarinsa taistelutietokone kertoo, että pieniä ohjuksia on juuri laukaistu sukkulaa kohti. Kahdeksan mikro-ohjusta syöksyy sylinterin aukon halki. Yksi niistä räjähtää ilmassa: Saint Eskil on ampunut sen alas pitkän kantaman laserilla. Loput seitsemän löytää maalinsa.
Nytorp on päässyt vain parikymmentä metriä talojen suojaa kohti, kun hän tuntee maan tärähtävän. Sirpaleita lentelee hänen ohitseen, mutta hänen taistelupanssarinsa suojaa häntä niiltä. Sukkulan toinen polttoainetankki on saanut osuman ja räjähtänyt tulipalloksi.
Muu ryhmä suojautuu läheiseen vanhaan pankkiin. Sen seinät ovat järeät, mutta tyhjiötä sekään ei ole kestänyt. Nytorp pääsee muiden luo. Yhteys Saint Eskiliin on katkennut, joten radioryhmä käy viemässä lähettimen katolle saadakseen sen takaisin. Samalla tarkkaillaan ympäristöä. Ongelma sylinterinmuotoisessa avoimessa rakennelmassa on, että ainoa suoja on sisällä: korkealla C-sektorilla näyttää liikkuvan hahmoja, ainakin yksi suuri robotti, jonka tarkkuuskivääriä kantava Lavezzi arvelee olevan kantamansa ulkopuolella. Enempää ohjuksia ei kuitenkaan tule.
Melko pian yhteys Saint Eskiliin palaa. Saatuaan kuittauksen, että kaikki renkaalla ovat kunnossa, viestintäpäivystäjä kertoo, että ohjukset ampunut taho on nimeltään Shiny Poetic Salvage, Ltd, Pallas 2:n habilla toimiva hylkypelastusyhtiö, ja sen edustaja paikalla on sanonut nimekseen kapteeni Adagio. Hän on kuulemma neomiekkavalas. Tämä aiheuttaa jonkinlaista hämmennystä partiossa. Saint Eskil toteaa, että sukkulan tuhoutuminen ei muuta tehtäväparametreja olennaisesti: aluksella valmistellaan parhaillaan responssia, mutta koska partio on kunnossa, heitä ei yritetä hakea vielä pois vaan heidän tulee jatkaa fuusioreaktorille mikäli he voivat. Tämä aiheuttaa jonkin verran nurinaa, mutta Lavezzi toteaa, että ryhmä on toimintakykyinen ja täysin varusteltu - ja fuusioreaktori on joka tapauksessa hyvä paikka johon linnoittautua.
Tällä välin de Arcio on kartoittanut reittiä pinnan alle. Viemäreiden betonirenkaat eivät ole aivan riittävän suuria taistelupanssarille, mutta kun niitä laajennetaan, aukeaa reitti ahtaaseen, jäätyneeseen viemäriin. Ryhmä päättää jatkaa vähän matkaa sitä kautta kadotakseen vihollisen tarkkailusta. Kaapeli ja vahvistinasemat pitävät yllä yhteyttä Saint Eskiliin. Viemäri on ahdas ja huolestuttava paikka, mutta sadan metrin jälkeen ryhmä nousee ylös siitä ja päätyy suuren kerrostalon autotalliin. Nyt vihollinen ei enää tiedä, missä he ovat. Seuraa nopea eteneminen katuja pitkin fuusioreaktorin oville. Ne ovat lukossa, mutta matruusi Astridsdottir saaa niiden tietotekniikan sivuutettua. Ryhmä astuu sisään ehjään, aavemaiseen aulatilaan, joka on kyllä tyhjiössä, mutta joka ei ole tyhjentynyt salamannopeasti ja jossa kaikki on siksi vielä paikallaan. Liikettä havaittaessa aulan valot syttyvät, ja säikäyttävät monia. Astridsdottir kertoo ryhmän kanavalla kauhutarinoita Song Cai Flowerilta, ja Lavezzi komentaa häntä olemaan vaiti.
Fuusioreaktoria kohti
Dubois ja Olano jäävät aulatilaan suojaamaan selustaa. Muun ryhmän eteneminen jatkuu alaspäin portaikkoa pitkin. Portaikon päässä on ilmalukko, ja kun sekin on sivuutettu, päästään reaktorihenkilökunnan työtiloihin. Täällä on ilmaa - ummehtunutta, mutta kuitenkin maailmaan palaa ääni. Olano muistuttaa ylhäältä, että hän ei suosittele tämän ilman hengittämistä ennenkuin se on perusteellisesti puhdistettu, ellei ole aivan pakko.
Lukittuja ovia, harjoittelijoiden ja duunareiden työtiloja, valvontakameroita jotka rikotaan -- ja sitten kärjessä kulkevan de Arcion yläpuolella kattopaneeli halkeaa kun sen päältä hyppää robottimiina panssaria kohden. Sotilas ehtii hieman väistää, joten miina tarrautuu jalkaan eikä päähän, mutta räjähtää yhtä kaikki. Käytävä on yhtäkkiä täynnä savua, ja sen läpi näkyy hahmoja. Seuraavina kulkevat Haddad ja Vettermoln avaavat tulen - Haddad konekiväärillä, Vettermoln raidehaulikolla. Magneettiaseiden ujellus täyttää tilan. Tasavallan sotilaat eivät näe kohteitaan selvästi, mutta konekiväärin hirveä tulinopeus riittää leikkaamaan toisen hahmoista kahtia, ja toiseen Vettermoln saa tuuriosuman. Hahmotkin ampuvat sotilaita, mutta ainoa johon osuu on Nytorp, ja hänen panssarinsa kestää iskun ilman ongelmia.
Sekunnissa yhteenotto on ohitse. Maastoutuneet sotilaat kohoavat ylös ja varmistavat, että kaikki on kunnossa. De Arcion jalan panssari on vahingoittunut, mutta miinan panssarinläpäisyteho ei riittänyt pääsemään jalkaan saakka. Automatiikka tekee korjauksia, mutta ylimatruusi antaa pointin paikan Haddadille. Hyökkääjät ovat kaksi humanoidirobottia, muovisia ja kevytmetallisia, eivätkä kovin laadukkaan näköisiä. Lavezzi kutsuu Falkin linjalle kertomaan, mitä nämä oikein ovat. Falk sanoo näiden olevan halpoja synteettisiä morfeja, joissa oli todennäköisesti ohjaava ihmiskopion mieli. Hän käskee tarkistamaan robottien niskat, arvatenkin kuorinippujen varalta, mutta sellaisia ei löydy. Taistelukosketus on ollut äkillinen ja adrenaliinia nostattava, mutta osaavana ryhmänjohtajana Lavezzi kääntää tämän vaivattomasti motivaation kasvattamiseksi. Hän ei vaikuta olevan huolissaan, ja hänen rauhallisuutensa tattuu muihinkin.
Seuraa kupumainen tekninen tila, josta jälleen mennään portaita alaspäin. Seuraavaksi aukeavat toimistotilat: eriötyöpisteitä, kahvihuoneita ja managerien erillisiä toimistoja. On selvää, että täällä on ollut eloonjääneitä välittömästi onnettomuuden jälkeen: joissain huoneissa lattioilla on patjoja ja merkkejä ainakin päiviä kestäneestä asutuksesta. Vainajia ei löydy. Ehkä kaikki evakuoitiin, ehkä ei.
Eteneminen on hidasta ja varovaista, nyt kun on varmaa, että täällä on vihollisia. Piirustusten mukaan muita reittejä sisään ei ole. Olano ja Dubois ilmoittavat, että yhteys Saint Eskiliin on katkennut. Tämä voi olla normaali ongelma - radioyhteys kulki monen releen kautta - tai se voi olla vihollisen toimintaa. Aulassa ei kuitenkaan näy merkkejä vihollisista. Joka tapauksessa Astridsdottir muistaa taas jotain menneisyydestä, ja hänet komennetaan taas olemaan hiljaa. Hän kuitenkin selittää yksityiskanavalla Nytorpille pelottavista kokemuksistaan pari vuotta sitten.
Vastaan tulee aktiivinen puolustusjärjestelmä, josta varoitetaan kylteillä. Lavezzi antaa Vettermolnille lämpökranaatin, ja tämä tuhoaa pari automaattikivääriä sillä. Lukittujen ovien ohittamisen jälkeen ryhmä on kaarevassa käytävässä, joka kiertää varsinaista reaktoria. Tavoite on kulkea noin puolen kaaren verran ohjauskonsolille, josta käsin reaktorin voi ottaa hallintaan. Parikymmenmetristen seinien takana hurisee vanha mutta edelleen toimiva fuusioreaktori miljoonien asteiden plasmoineen. Reaktorin pitäisi kuitenkin olla hyvin turvallinen, mutta käytävä vaikuttaa huolestuttavalta. Leveän, kaareutuvan käytävän ylälaidassa on ikkunoita tarkkailutiloihin, ja on helppo kuvitella, että sellaisesta laukaistaisiin väijytys. Eteneminen käy entistä taktisemmaksi. Hwang lähettää pienen pyörädronen käytävän päähän, ja se saavuttaa lukitun oven. Sitten yhteys siihen katkeaa, mutta Hwang arvelee sen johtuvan radioviasta. Käytävän valot sammuvat, ja ryhmä siirtyy kypärävaloihin.
Ryhmä kulkee katsoen ylös, taakse ja alas - mutta Choshi on ainoa, joka katselee pukunsa sensoreita, ja hän huomaa käytävän happipitoisuuden kohonneen hyvin korkealle. Hän huutaa ryhmälle räjähdysvaroituksen, ja koko joukkue lähtee perääntymään. Muutaman sekunnin kuluttua jostain iskee kipinä, ja koko halli muuttuu tulimereksi. Näkyvyys putoaa nollaan, ja panssarit varoittavat suuresta kuumuudesta.
Perääntyminen muuttuu säntäilyksi kun ainakin Nsue menettää täysin suunnantajunsa liekkien keskellä. Yläkerran räjähtäneiden lasien läpi tulimereen syöksyy hahmo, jota peittää valtava kerros viilentävää sammutusvaahtoa. Se pudottautuu kärjessä olleen Al-Hamarin päälle ja käy sylipainiin tämän kanssa. Tulen ja vaahdon läpi Al-Hamar näkee käärmemäisen robottikehon jolla on järeä ase; se koettaa painaa tämän alikersantin kypärää vastaan. Al-Hamar huutaa apua ja painii olennon kanssa. CTPR San Quintus -panssari on hyvin vahva, mutta käärmehahmon lonkero on miltei yhtä vahva. Vettermoln ampuu surutta painiin haulikollaan, mutta ei saa aikaan kuin lommoja Al-Hamarin panssariin. Al-Hamar saa juuri ja juuri aseen pidettyä pois kurkultaan. Sitten tulen läpi apuun säntäävät Haddad ja (Pelinjohtaja ei muista kuka tämä oli - Hammer? Nytorp?) saavat otteen käärmeoliosta ja painettua sen Vettermolnin aseen piippua vastaan. Vettermoln laukaisee nollakantamalta, ja vastustajan rintaan tulee pieni reikä, selkään suurempi. Sen luikertelu loppuu ja se romahtaa lattialle.Liekit sammuvat kymmenessä sekunnissa. Kuumuus ei ollut vaarallinen panssareiden läpi, mutta niiden nivelten tiivisteet raportoivat vahinkoa. Kaikki ovat kuitenkin toimintakykyisiä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Nytorp katsoo uteliaana käärmerobotin niskaa, jossa näyttää olevan timanttinen levy - kuorinippu, josta hänellä ei ole kokemuksia. Takempaa kuvaa hän ei saa, koska Al-Hamar repii sen irti ja ampuu rikki kiväärillään.
Käytävä on raunioina, mutta enempää vastustajia ei fuusion kontrollikonsolin ja sotilaiden välissä enää ole. Kontrollikonsolilla Astridsdottir ja Hammer lukevat reaktorin tilaa. Se on päällä ja tuntuu toimivan hyvin, mutta joku on sabotoinut sitä niin, että sitä ei voi sulkea turvallisesti. Plasman sisäänsä sulkevan magneettikentän akusto puuttuu, joten jos reaktorin sammuttaa, plasma sulattaa kammionsa. Tämä tuhoaa reaktorin ja on jossain määrin vaarallista lähiympäristölle, mutta reaktorihalli on tehty kyllä kestämään tällaiset onnettomuudet. Rikottu reaktori ei varsinaisesti ole uhka sotilaille, mutta jos sen sammuttaa, ei sammutuksen jälkeen sitä ole enää mitään toivoa saada takaisin päälle.
Lavezzi määrää ryhmän linnoittautumaan reaktoriin seuraavaksi muutamaksi tunniksi. Varusteita huoletaan, alue tarkistetaan, ja suunnitelmia yhteyden ottamiseksi Saint Eskiliin laaditaan.
Pelinjohtajan kommentit
Kahdeksan hengen pelit ovat enemmän energisiä kuin syvällisiä, eikä tämä ollut poikkeus. Tilaa henkilökohtaisten asioiden tarkkaan käsittelyyn ei oikein ollut, mikä hieman harmitti esim. Choshi-Hwang-Nytorp-Hammer -kuvion vuoksi. Mutta siihen voidaan palata myöhemminkin. Oikeasti tämä peli toimi minusta erinomaisesti ja sen rytmi oli melko hyvä. Koetin pitää teknobabblen määrän hallinnassa, mutta jos tarjoatte mulle kaakaon, voin kertoa teille O'Neillin sylinterin rakenteesta, radio- ja laserviestinnän olennaisista eroista sekä Saint Eskilin kyvystä pitää ilmaherruutta.
Errataa: muistaakseni vielä ryhmän kokoamisvaiheessa sanoin, että mukaan tulee Vrais reaktorista, mutta jotenkin hän oli mielessäni ja pelissä vaihtunut Hammeriin. Tämä varmaan tarkoittaa sitten sitä, että reaktoriryhmä ei suostunut luopumaan pätevästä reaktoriteknikosta ennenkuin paikka on tarkistettu, tai jotain.
Kuvat ovat siinä määrin viitteellisiä, että oikeassa Tane-Roressa ei ole mitään taitteita, vaan se on sulavasti kaartuva ympyrä. Sellaisen sisään kaupungin rakentaminen 3D-mallinnusohjelmalla on kuitenkin jotain, johon en ollut aivan riittävän hullu ryhtyäkseni.
Production note deep trivia: tässä pelissä oli yksi visuaalinen komponentti, joka rikkoi räikeästi omia periaatteitani ulkopuolisen materiaalin käytöstä. Onneksi kukaan ei ilmeisesti huomannut sitä.
Mikäli Tane-Roren 3D-malli kiinnostaa, sen voi napata täältä: https://3dwarehouse.sketchup.com/model/2aa3fea3-8f41-4163-b089-fad9565037ce/ONeill-Cylinder-fragment
<-- 31: Ave Maria - 33: -->
CategoryDeepBlack - CategoryPelit
