Revision [1385]
This is an old revision of Sirenum000 made by AdminDare on 2021-06-21 10:41:01.
Sirenum, johdanto
Dan Hna Sib, Terra Sirenum, Mars, 2116 CE
Nittaya Jaidee on yhdeksänvuotias ja syntynyt Marsissa. Hän asuu vanhempiensa Chailee ja Somsak Jaideen kanssa thaimaalaisessa 40 hengen kaivosyhteisössä, jossa aikuiset tekevät koeporauksia ja terraformausoperaatioita. Nittaya on rusteri: hän kestää kylmää ja vähäistä painetta paremmin kuin vanhempansa. Sama pätee muihin yhteisön lapsiin. Koulua käydään etänä, ja koteina toimivat siirreltävät sylinterimäiset yksiöt. Nittayan paras kaveri ja ainoa ikätoveri kylässä on Isra, haaveiluun taipuvainen tyttö.
Nittayan isä Somsak vie Nittayan eräänä iltana läheiselle kukkulalle, yhdessä muiden kylän lasten kanssa. Sieltä katsotaan kiikareilla ja kaukoputkilla, kun komeetta putoaa 150 kilometriä itään yhteisöstä. Komeetat on ohjattu putoamaan Marsiin; niiden mukana tulee vettä ja muita tarpeellisia aineita, jotka auttavat terraformauksessa. Vielä ei planeetalla kuitenkaan ole valmiina edes kunnon magneettikenttää, joka estäisi aurinkotuulta puhaltamasta ilmakehää pois.
Dan Hna Sib Xed, Terra Sirenum, Mars, 2119 CE
12-vuotiaana Nittaya lähtee äitinsä kanssa käymään Pavonis Cityssä. Nittayalle on luvattu verkkoimplantti kun hän täyttää 12; parilla vanhemmalla lapsella sellaiset jo on, ja heidän juttunsa sen antamista kyvyistä ovat hurjia.
Matka Pavonisiin on pitkä. Ensin mennään itseajavalla maastoautolla 10 tuntia (yön yli) Burton Point -nimiseen kaupunkiin, jossa on hurjat 500 asukasta mutta myös maglev-junan asema. Aamulla noustaan maglev-junaan, joka lähtee 3200 kilometriä itään kohti Pavonisia. Maglev liikkuu 400 kph, mutta maisemiin kyllästyy parissa tunnissa. Junassa Nittaya tapaa Siddiqa-nimisen tytön Quarainin kaupungista, ja kaksikko viettää junamatkan yhdessä. Vaikka yhteistä kieltä ei oikeastaan olekaan, konetulkkaus auttaa. Quarain on tuhansien ihmisten kaupunki, ja Siddiqan kertomukset sieltä ovat jänniä.
Junamatka kestää jopa 15 tuntia. Välissä on muutamia muita asemia, ja jopa yksi vähän suurempi kupukaupunki. Siellä Chailai ja Nittaya käyvät jaloittelemassa. Tämäkin on jo isoin kaupunki, mitä Nittaya on koskaan nähnyt, ja siellä suuret puut sekä niissä lentelevät linnut tekevät tyttöön vaikutuksen.
Juna nousee Tharsiksen ylängölle, jossa sijaitsevat Marsin korkeimmat vuoret. Se kiertää niistä eteläisimmän, Arsia Monsin, ja kääntyy pohjoiseen kohti päiväntasaajaa. Auringon laskiessa Nittaya ja Chailai vaihtavat junaa suurella asemalla, ja nousevat nopeaan paikallisjunaan, joka kohoaa Pavonis Monsin huipulla sijaitsevaan Pavonis Cityyn, 9 kilometrin korkeudessa. Pavonisin laelta taivaalle kohoaa valojuova, ja Chailai kertoo, että se on avaruushissi, jonka juuri on kaupungissa ja yläpäässä sijaitsee Phobos-kuu.
Perillä kaupungissa ollaan myöhään illalla. Suurkaupunki on Nittayalle hieman ylilyövä kokemus. Automaattisella kuplataksilla siirrytään hotelliin nukkumaan.
Seuraavana aamuna 250 000 asukkaan Pavonis City on edelleen Nittayalle tyrmäävä. Äiti kuljettaa hänet Cogniten klinikalle, jossa verkkoimplantti asennetaan. Tätä edeltää haastatteluja ja kyselyjä, jossa hermostuneisuuden aiheita lievitetään. Samalla Nittaya tapaa neiti Chang -nimisen tekoälyn, joka toimii jatkuvasti tavoitettavissa olevana psykologina. Implantti asennetaan ihon alle paikallispuudutuksella.
Nittaya melkein nukahtaa asennukseen. Kun hän herää, hän huomaa että hän voi kutsua näkökenttäänsä leijuvan kuution, jonka sisään mennessään hän pääsee käyttämään verkkoyhteyttä. Kuution tarkoitus on helpottaa totuttelua implanttiin, ja auttaa käyttäjää erottamaan verkkoon annettavat käskyt selvästi muista toimista. Implantin mukana Nittayalle tulee muusa - tekoälyavustaja ja -sihteeri. Nittaya valitsee tämän hahmoksi pöllön, ja antaa nimeksi ??.
Pavonis Cityssä vietetään pari päivää odottelemassa seuraavaa Burton Pointin suuntaan lähtevää junaa. Samalla käydään katselemassa paikkoja. Nittaya opettelee käyttämään verkkoyhteyttään sekä viestimään muusansa kanssa. Muusan kanssa voi puhua pelkästään ajattelemalla. Muusa on tosiaan tekoäly, muttei järin fiksu; se on kuitenkin hyvä hoitamaan rutiiniasioita kuten navigaatiota, kalenterimuistutuksia, turvamuistutuksia ja sen sellaista. Verkkoyhteys päässä mahdollistaa myös paremman virtuaalitodellisuusliittymän.
Tutkimuskuilu 49, Newtonin kraatterin pohjoispuoli, Terra Sirenum, Mars, 2127 CE
Nittaya on 19-vuotias, ja työssä vanhempiensa kaivosetsinnöissä. Koko yhteisö toimii nykyään itsenäisinä kaivosalan yrittäjinä; tämän on mahdollistanut pari aiempaa kelvollista löytöä. Nittaya on teinivuosinaan oppinut, että koko yhteisö on edelleen varsin köyhää, samaan tapaan kuin muutkin rajaseutujen asukkaat. Hän haluaisi opiskella yliopistossa - Pavonisissa on Universidade de Sao Paulon kampus - mutta varaa lukukausimaksuihin ei ole.
Isra on aivan kypsä elämään erämaassa, ja on harkinnut, pitäisikö hänen vain painella junalle ja muuttaa suureen kaupunkiin. Yksin kaupungissa on kuitenkin paha elää ilman koulutusta tai rahaa. Vielä hän ei ole minnekään kuitenkaan lähtenyt, jonkinlainen realismi on pitänyt hänet paikallaan. Nittaya ymmärtää kyllä ystävänsä halua lähteä.Syvästä ja valtavasta Newtonin kraatterista pohjoiseen on paikannettu 200 metriä syvä kanjoni, joka näyttää veden uurtamalta. Sen molemmista päistä lähtee luolia: pohjoiseen ylävirtaan ja etelään alavirtaan. Yhteisö on asettunut kanjonin reunalle, ja aikoo tutkia luolia löytöjen toivossa. Isra ja Nittaya lähtevät tutkimaan ylävirran käytävää pohjoiseen päin, samalla kun Chailai ja Somsak tutkivat etelään menevää tunnelia. Aluksi tunnelia epäiltiin laavatuubiksi, mutta tarkempi silmäys paljastaa, että kyseessä on itse asiassa virtaavan veden joskus kauan sitten muodostama käytävä.
CategoryPelit - CategorySirenum
