Revision [417]
This is an old revision of DeepBlackSky10 made by AdminDare on 2016-09-10 08:15:02.
Devil and the Deep Black Sky 10: Massamieli
<-- 08: Kaksoisolento - 10: -->
"TITAN-koneita on tavallisesti mahdotonta ymmärtää, mutta tämän pyrkimykset käsitän hyvin. Se yrittää pysyä elossa. Siinä on jotakin vikaa, ja se yrittää korjata itsensä. Massamieli on keino siihen."
- kenraali Matar Ntheppe
- kenraali Matar Ntheppe
Tuntematon paikka
Coleman ja Acosta näkevät toistuvaa unta, jossa he lentävät sukkulalla takaisin asemalta Saint Sunnivalle, viedäkseen mukanaan olevaa Syvän avaruuden laivaston kapteeniluutnanttia tapaamaan kapteeni Skarsgardia. Unen detaljit ovat aina hieman erilaisia, se kestää joitakin minuutteja, ja päättyy vähän Saint Sunnivalle saapumisen jälkeen. Välillä unissa on lusideja hetkiä, joissa kumpikin tajuaa olevansa unessa, mutta sitten Coleman muistaa sahaavan äänen niskapanssarissaan, ja Acosta tajuaa, että jotain kauheaa on tapahtunut. Hän ei tahdo ajatella tätä kauheutta, ja koettaa paeta sitä.
Uni toistuu parikymmentä kertaa, ja sitten häviää. Sen päätyttyä tapahtuu verkkainen herääminen. Kumpikin löytää itsensä yksin pienestä, valkoisesta kuutiosta, ehkä 2 metriä kanttiinsa, vailla mitään näkyviä aukkoja tai piirteitä. Seinät hehkuvat pehmeää valoa. Heräävä sotilas makaa alasti kuution lattialla, joka tuntuu viileähköltä ja hieman karhealta.
Ajattelu tuntuu hieman usvaiselta, mutta muistikuvat lennosta asemalle ja lonkerorobottien kohtaamisesta ovat selvät. Nopea tarkastus ei paljasta kehosta mitään vammoja, mutta selkeä tunne siitä, että jokin ei ole nyt kohdallaan pysyy voimassa.
Coleman kuulee päässään Francisin äänen, ja sitten päänsä ulkopuolellakin: hänen kämmeneensä on kasvanut kasvoihin viittaava silmä ja suu, josta käsin SI:n agentti puhuu. Tämä aiheuttaa hetkellisen paniikin. Kun se on mennyt ohi, Francis antaa tulkintansa tilanteesta: paikka on jonkinlainen simulaatio, mutta oletettavasti Coleman on kytketty siihen fyysisesti, koska jos hän olisi vain uploadattu kopio, Francis olisi luultavimmin erotettu hänen mielestään.
Acosta rukoilee. Coleman koettaa herättää itseään simulaatiosta ja avata oikeat silmänsä, mutta tämä ei täysin onnistu. Pienen vankikopin seinissä alkaa näkyä lumisademaista valkoista kohinaa ja kohiseva äänikin alkaa tunkeutua koppeihin. Kumpikin suojautuu siltä niin hyvin kuin voi, mutta täysin se ei onnistu. Kohiseva ääni voimistuu, ja sitten se muuttuu ääneksi, kuin huonosti syntetisoiduksi puheeksi, joka sanoo sanan, jota kumpikaan ei täysin hahmota. Sen jälkeen ääni vaimenee.
Acosta tajuaa, että hänen koppinsa seinä väreilee - tai paremminkin tärähtelee. Jokin hakkaa sitä. Hetken kuluttua seinään ilmestyy särö. Kohinan ja tilanteen yleisen karmeuden jäljiltä Acosta on paniikin partaalla, ja säröstä ilmestyvä käsi saa hänet huutamaan. Käden viereen ilmestyy pää - kersantti Astridsdottirin pää, silmät vauhkoina, suu pureutuneena raivon irvistykseen. Hetken aikaa molemmat valtausaliupseerit karjuvat kammoaan ja järkytystään, ja sitten Acosta menee auttamaan Astridsdottiria, joka koettaa ryömiä seinästä läpi.
Astridsdottirin käteen koskettaminen tuntuu kummalliselta, ja Astridsdottir kieltää koskemasta häneen. Kun Acosta irrottaa kätensä, se on kuin liimautunut, mutta hän saa kuitenkin vedettyä sen erilleen. Seinään tehdään suurempi aukko, ja syy Astridsdottirin kieltoon paljastuu: Larsen on hänen mukanaan. Alastomat sotilaat ovat liimautuneet, tai ehkä jopa osittain sulautuneet kiinni toisiinsa, kuin Larsen olisi kersantin reppuselässä, mutta vailla kykyä päästä siitä irti.
CategoryPelit - CategoryDeepBlack
