Revision [365]
This is an old revision of DeepBlackSky07 made by AdminDare on 2016-04-17 11:54:22.
Devil and the Deep Black Sky 07: Papukaijojen valtakunta
<-- 06: Laskeuma - 08: -->
"Nytpä saadaan meidän ruokavalioon vähän vaihtelua!"
- Scholl
- Scholl
Saint Sunniva, maalis-huhtikuu 2144
Coleman on vapautettu putkasta 48 tunnin jälkeen, eikä hän näytä olevan enää suuremmin epäilysten kohteena. Hän ei kuitenkaan tarkalleen selitä, mitä on tapahtunut, mutta huhujen mukaan hänellä ja Ytterhusilla oli suhde. Reaktorihuoltokeikalla hän uskoutuu Acostalle ja kertoo tälle, mistä on kysymys.
Pari päivää myöhemmin Iglesiaille myönnetään Herido en Combate -mitalin haavoittumisesta taistelussa Jane Doe and the Mockingbirdsillä. Mitali on vuosikurssin ensimmäinen, joskin muutamilla vanhemmilla sotilailla näitä on; parilla jopa useampia.
Saint Sunniva on ottanut kurssin, joka vie sen kohtaamaan Marsista lähtenyttä taisteluristeilijää, joka on jonkin pidemmän diplomaattisen kärhämän osana matkustamasssa Titania kohti Jupiterin painovoimalinkoa käyttäen; Tasavalta vie oman aluksensa sitä vastaan osana lentoratashakkia ja diplomaattista kädenvääntöä. Monet ovat aloittaneet upseerioppilaskokeisiin valmistautumisen.
Aliupseeri- tai upseerihaaveita on monella: Acosta on vailla epäilystä oman vuosikurssinsa valtausryhmän fiksuin. Hänen ainoa todellinen kilpailijansa on Abdullah Alghani, jolla on komentava presenssi sekä toisinaan kyky pidättyä tekemästä tyhmyyksiä. Life supportissa ainoastaan Coleman ja Engel pohtivat aliupseeri- tai upseeripolkua, ja Coleman on selkeästi Engeliä kunnostautuneempi, etenkin nyt, kun hän on saanut viimein kaikki aluksen kameratkin toimimaan. Upseeriylennystä havitteleva Holst lupaa tarjota Colemanille kahvin ja munkin tästä hyvästä, jos hän saa ylennyksensä.
Aseistuksen puolella Falk ja de Vooght ovat molemmat selvästi liian fiksuja jäädäkseen miehistöön, mutta kummaltakin puuttuu kunnioitus sotilaskoneistoa kohtaan. de Vooghtin asenneongelma normaalisti sulkisi hänet pois, mutta Falk ei liioin ole mitenkään erityisen tunnollinen, ja de Vooghtin kaikki konkreettiset suoritustulokset ovat käyrien huipulla. Sillalla Iglesiasilla ja Valchakilla tulee olemaan kova kamppailu upseerioppilaan paikasta.
Acosta löytää ilmastointikanavasta filtterin takaa torakan, joka oli kuoriutunut Diafotismoksesta ja jolla on kannossaan tämän aivokuorinippu. Hän luovuttaa sen Jaramillolle. Diafotismoksen mielen kopio otetaan Saint Sunnivan upseeriston haltuun, ja oletus on, että nämä asettavat sen haltuunsa saamaansa sparemorfiin kuulustellakseen sitä lisää. Monet aluksen miehistöstä elättelevät inhottavia kostofantasioita. On tosin epäselvää, tunteeko konemorfi lainkaan kipua; de Vooght osaa kertoa, että monet niistä kyllä tuntevat, mutta ne voivat halutessaan kytkeä sen pois päältä.
Falk seurailee muun toiminnan ohella luutnantti Jaramillon touhuja, ja tajuaa, että aluksen yhden hengen tiedusteluorganisaatio tuntuu ylläpitävän kattavaa seurantaa siitä, kuka aluksella on kenenkin kaveri. Jaramilloa eniten kiinnostava henkilö miehistöstä ei yllättäen ole putkassa omituisista syistä käynyt Coleman, ekstropialainen de Vooght tai edes lehdistölle tietoja vuotamaan valmistautunut Nielson, vaan rikas, asepalvelukseen pelkästään sukunsa painostuksen vuoksi lähtenyt Mackay. Falk kiinnostuu tästä, ja alkaa hengata Mackayn kanssa.
Huhtikuun 19. 2144
Sillalle saapuu ympäri Tasavallan avaruutta olevilta tutka-asemilta viesti anomalisesta havainnosta. Näyttää siltä, että pieni epävakaalla radalla oleva ulkosysteemistä saapuva asteroidi on laukaissut raketin, joka on välittömästi laukaisun jälkeen kadonnut. Kyseinen raketti on pieni, korkeintaan kymmentonninen avaruuden pakettiauto, mutta ei sellainenkaan vain katoa tutkilta. Kun todetaan, että kyseessä ei ole pelkkä häiriö ellei kymmenkunta tutka-asemaa ole yhtä aikaa kehittänyt samanlaisen ongelman, kapteeni ilmoittaa Saint Sunnivan käyvän tarkistamassa asteroidin, koska Tasavallan aluksista se on lähimpänä.
Muistissa on vielä selvästi edellinen kerta, jolloin jotain kulki avaruudessa huomaamatta: Saint Paulan kimppuun ilmeisen tyhjästä ilmaantuneet koneälyt. Epäillään vahvasti, että tässä saattaisi olla kyseessä sama ilmiö. 66 tunnin matka asteroidille kuluu skannaten, taisteluharjoituksia läpikäyden ja pahoihin asioihin varautuen. Life supportissa juorut ja huhut kulkevat. Useille ryhmille tarjotaan mahdollisuus kuitata lääkinnästä rauhoittavia ja/tai stimulantteja.
Asteroidilla todetaan pari vuosikymmentä sitten olleen intialaisen kaivosyhtiön valtaus, ja sen tarkastelu paljastaa heikkoja lämpöjälkiä ja merkkejä pinnanalaisesta asutuksesta. Mitään viestintää sieltä ei kuitenkaan lähde, eikä liikettä näy. Kaivosyhtiökin on kadonnut Romahduksessa kymmenen vuotta sitten.
Sisään kaivosasteroidiin
Asteroidi 43ER3C on nikkelirautapitoinen ellipsoidikappale, puolitoista kilometriä pitkältä halkaisijaltaan. Sen pinnasta erottuu reittejä sisään - ihmisenmentäviä ilmalukkoja ja suurempia luukkuja kaivostuotteiden kuljetusta varten. Kun radiokutsuun ei tule vastausta, lähetetään ensimmäinen tunnustelupartio sisään. Sitä johtaa kersantti Astridsdottir, ja siihen kuuluvat valtausmatruusit Singh, Lillehammer sekä Acosta.
Saint Sunniva jää aivan asteroidin viereen - 300 km etäisyydelle - ja sukkula pudottaa tiedusteluryhmän pinnalle. tAsteroidin pinnalla painovoimaa on tuskin edes nimeksi, ja eteneminen tapahtuu koukkuja käyttäen. Sisään mennään pienestä ilmalukosta, toisella puolella on kaivossiirtokunnan huoltokäytäviä. Ne ovat hieman samanlaisessa ympäristössä kasvaneelle Acostalle tutun oloisia, paitsi että täällä on mikropainovoima, ja jostain syystä seinissä tuntuu olevan heikonlaisesti liikkumiskahvoja. Hätävalot palavat yhä, joten ainakaan vuosia paikka ei ole ollut hylättynä. Selvästi tukikohta on myös inhimilliseen käyttöön suunniteltu: seinillä on kylttejä hindiksi ja englanniksi.
Parin mutkan jälkeen ryhmä päätyy kannettavan ilmalukkoteltan kautta tilaan, jossa on ilmaa: kaivostoiminnan kontrollihuoneeseen, joka on kyllä tyhjä ja sammutettu, muttei tunnu hylätyltä. Samalla kun täällä katsellaan ympäriinsä, Singhin puku varoittaa toimintahäiriöstä. Sitten Lillehammerin, Acostan ja Astridsdottirin puvut tekevät samoin. Yhtäkkiä tajutaan, että huoneessa leijaileva pöly ei olekaan pelkkää pölyä, vaan nanobottiparvi, joka on hyökännyt pukujen kimppuun. Parvi on immobilisoinut niveliä ja tuhonnut tiivisteitä - kaikki puvut paitsi Singhin alkavat varoittaa tiiviyshäiriöstä. Astridsdottir komentaa Singhiä lähtemään ulos, mutta Singh niskuroi, ja sanoo ettei suostu menemään yksin minnekään. Hetkeä myöhemmin Singhinkin puku saa reikiä.
Astridsdottir huutaa kranaattivaroituksen, ja räjäyttää sitten tilassa kranaatin tuhotakseen nanoparven. Räjäytys suljetussa tilassa saa puvut huutamaan hälytyksiä samalla kun paine repii kontrollihuoneen elektroniikkaa palasiksi, mutta se riittää myös pysäyttämään nanoparven tihutyöt. Acosta näkee, kuinka hänen kypäränsä visorissa ryömii pieni, hyönteismäinen robotti, vahingoittunut nanoparven osa.
Sillalla verrataan sotilaiden kameroiden lähettämiä kuvia uhkatietokantaan. Käytetty nanobottityypi on tunnettu, koneälyjen käyttämä elektroniikkaa, pukuja ja aseistusta purkava järjestelmä, joka ei kuitenkaan ole vaarallinen orgaaniselle ainekselle. Nanorobotit on pysäytetty, mutta puvut ovat monesta kohdasta puhki, ja poistuminen vaatisi minuuttien kulkemista tyhjiössä. Astridsdottir ryhmineen on loukussa asteroidilla, jossa selvästi vaikuttaa koneälyjä.
Pelastustehtävä
Saint Sunnivan sillalla kapteeni pyytää vapaaehtoista johtamaan pelastuspartioita. Salamannopeasti ja samanaikaisesti alikersantit Guanchana ja Holst ilmoittautuvat, ja kapteeni määrää heistä Holstin kokoamaan kahdeksan hengen ryhmän ja lähtemään hakemaan asteroidilla olijat pois. Ryhmään ilmoittautuvat matruusit Coleman, Kjell Astridsdottir, Abdullah Alghani, Scholl, Myrland, Winnink ja Santangeli. Muutamassa minuutissa heillä on puvut yllään, mukana varapuvut vietäväksi ensimmäiselle ryhmälle, ja lisäaseistuksena liekinheittimet nanoparvien varalta. Holst ja Coleman modaavat omat liekinheittimensä lyhytpiippuisiksi käsiruiskumalleiksi, siltä varalta että nanoparvia pääsee puvun päälle ja pitää polttaa pois. Winnink mutisee, että taistelupanssarien lämmönsietokyky on perinteisesti ollut niiden heikoin kohta - tai panssari kyllä kestää kuumuutta, mutta sotilas sen sisällä kiehuu helposti.
Samaan aikaan kun pelastuspartio on valmistautumassa, Acosta löytää ilmastointikäytävän, josta nanoparvi oli saapunut huoneeseen. Sieltä kuuluvasta äänestä päätellen jotain muutakin on tulossa putkea pitkin. Nopeasti hän repii räjähdyksen vahingoittaman paneelin ohjauspöydästä, ja ryhtyy liimaamaan sitä nestemäisellä metallilla ilmastointikanavan päälle. Muut tajuvat mitä tapahtuu ja hyppäävät autttamaan häntä. Kolme sotilasta pitää paneelia paikallaan ja Acosta liimaa sitä kiinni kattoon. Paneelin toisella puolella jokin hakkaa sitä vasten, muttei saa tunkeuduttua siitä läpi.
Joitakin minuutteja myöhemmin käytävään johtavaan oveen ilmestyy polttoliekki; jokin on tunkeutumassa sen läpi. Astridsdottir komentaa ryhmänsä liikkeelle. Syvemmälle asteroidiin johtava käytävä johtaa heidät lopulta levätankkeja täynnä olevaan tilaan; täälläkin virta on sammuksissa, mutta tankit ovat selvästi vielä viikko sitten olleet käytössä. Acostalla on nanoparven jäljiltä panssarissa paras käsien liikkuvuus, joten hän on kärjessä. Levätankkihuoneessa eteneminen mikropainovoimassa on vaikeaa, koska tilassa ei tunnu olevan lainkaan normaaleja kulkutankoja tai kahvoja. Acosta ampuu magneettikaapelin tilan toiseen laitaan, ja lähtee etenemään sitä pitkin. Sitten hänen liikeilmaisimensa naksahtaa, ja jostain läheltä kuuluu omituinen rääkäisy. Muutamaa sekuntia myöhemmin simultaanitulkkaus tunnistaa kielen hindiksi, ja heittää HUD:iin tulkkauksen: "Seis!"
Acosta vaatii vastausta, ja aloittaa inttävän, englanninkielsen keskustelun näkymättömissä pysyvän toisen henkilön kanssa. Ennenkuin keskustelu ehtii edetä kovin pitkälle, takaa kuuluu ryskettä, ja Lillehammer avaa tulen. Jaloilla kulkeva suuri kaivosrobotti on tulossa takana olevaa käytävää pitkin, ja sen porat pyörivät tavalla, joka ei kieli ystävällisyydestä. Raidehaulikot eivät tunnu siihen paljon vaikutusta tekevän.
Englanninkielinen ääni käskee sotilaita seuraamaan. Sitten levätankkien näkyvistä lehahtaa esiin punavalkoinen, noin metrin pitkä lintu jolla on töyhtö päässä ja kynsissä kevyt projektiiliase. Se lentää kohti katossa olevia avoimia ovia, ja ryhmä seuraa. Heidän takanaan raskaat kaksinkertaiset turvaovet sulkeutuvat, ja lintu jatkaa matkaansa.
Saint Sunnivan tykkitornissa nanoboteista muka-tietävää simultaanikommentteja jakanut de Vooght sanoo linnun olevan neokakadu, ja Falk pyörittää tälle silmiään. Iglesias hakee nopeasti tietopankista kuvausta näistä. Kyseessä tosiaan on terralaisesta kakadulajista pari vuosikymmentä ennen Romahdusta upliftattu Cacatua habilis, jolla on suunnilleen lapsen tasoiset kognitiiviset prosessit ja joka voidaan opettaa tekemään monimutkaisia tehtäviä. Tämä nimenomainen yksilö kuljettaa sotilaita usean turvalaipion läpi; sillä ei ole ongelmia liikkua mikropainovoimassa siipiensä ansiosta. Lopulta ryhmä saavuttaa kasvihuonekuplan, jossa lämpötila on +25, ilmankosteus valtava, valo kirkasta ja lehvästön läpi siivilöitynyttä, ja kaikkialla kasvaa nollapainovoiman kummallisiin muotoihin taivuttamia trooppisen näköisiä kasveja. Kasvuston seassa näkyy muitakin lintuja. Kakadu kääntyy kysymään Astridsdottirilta kuka tämä on, ja mitä tämä tekee hänen kotonaan.
Pelastusryhmä
Alikersantti Holst on saanut pelastusryhmän tuotua asteroidin pinnalle, ja Toksvig jää sukkulan kanssa odottamaan heitä. Holstille on paikannettu eri ilmalukko kuin Astridsdottirin ryhmän käyttämä, ja ryhmä astuu siitä sisään valtavaan kaivostunneliin. Se asettuu mikropainovoimamuodostelmaan, ja ryhtyy etenemään. Ryhmän kamerakuvia ja biofeedbackia seuraava Falk huomaa, että Colemanin pulssi on erraattinen; pohjatasolla hän on hyvin rauhallinen, mutta aina välillä se kohoaa paniikin rajoille.
Pelinjohtajan kommentteja
Kesken!
Ei-inhimilliset älylliset olennot ovat vaikeita, mutta onneksi neokakadut eivät tarkalleen ole mitään avaruuden muukalaisia, vaan niiden pohjalla on ihan tunnettu eläinlaji, jota pystyi käyttämään käytösmallien pohjana.
Pelin toimintaosuudet olivat varsin heikkoja, osittain koska olin käyttänyt niiden suunnitteluun lopulta paljon vähemmän aikaa kuin suurempaan kuvioon. Lisäksi tuntui vähän tylsältä ajatus keskittyä johonkin massiiviseen tulitaisteluun koneälyjen kontrolloimia kaivosrobotteja vastaan, kun puolet pelaajahahmoista ei ollut edes paikalla. Tämä kuitenkin johti todellisten uhkien tietynlaiseen eteerisyyteen. Vähän harmillista, mutta koen sen ehkä silti olleen ihan hyväksyttävä asia josta leikata.
<-- 06: Laskeuma - 08: -->
CategoryPelit - CategoryDeepBlack
