Revision [1390]

This is an old revision of Sirenum000 made by AdminDare on 2021-06-21 11:36:35.

 

Sirenum, johdanto


 (image: https://posthuman.karmavector.org/images/2116_outpost.png)

Dan Hna Sib, Terra Sirenum, Mars, 2116 CE


Nittaya Jaidee on yhdeksänvuotias ja syntynyt Marsissa. Hän asuu vanhempiensa Chailee ja Somsak Jaideen kanssa thaimaalaisessa 40 hengen kaivosyhteisössä, jossa aikuiset tekevät koeporauksia ja terraformausoperaatioita. Nittaya on rusteri: hän kestää kylmää ja vähäistä painetta paremmin kuin vanhempansa, ja käyttää ulkona kevyempiä suojavarusteita, vaikkei hänkään voi siellä mitenkään hengittää. Sama pätee muihin yhteisön lapsiin. Koulua käydään etänä, ja koteina toimivat siirreltävät sylinterimäiset yksiöt. Nittayan paras kaveri ja ainoa ikätoveri kylässä on Isra, haaveiluun taipuvainen tyttö.

Chailai JaideeSomsak JaideeIsra Wang

Nittayan isä Somsak vie Nittayan eräänä iltana läheiselle kukkulalle, yhdessä muiden kylän lasten kanssa. Sieltä katsotaan kiikareilla ja kaukoputkilla, kun komeetta putoaa 150 kilometriä itään yhteisöstä. Komeetat on ohjattu putoamaan Marsiin; niiden mukana tulee vettä ja muita tarpeellisia aineita, jotka auttavat terraformauksessa. Vielä ei planeetalla kuitenkaan ole valmiina edes kunnon magneettikenttää, joka estäisi aurinkotuulta puhaltamasta ilmakehää pois.

 (image: https://posthuman.karmavector.org/images/2116_comet.png)



Dan Hna Sib Xed, Terra Sirenum, Mars, 2119 CE


 (image: https://posthuman.karmavector.org/images/2119_car.png)

12-vuotiaana Nittaya lähtee äitinsä kanssa käymään Pavonis Cityssä. Nittayalle on luvattu verkkoimplantti kun hän täyttää 12; parilla vanhemmalla lapsella sellaiset jo on, ja heidän juttunsa sen antamista kyvyistä ovat hurjia.

Matka Pavonisiin on pitkä. Ensin mennään itseajavalla maastoautolla 10 tuntia (yön yli) Burton Point -nimiseen kaupunkiin, jossa on hurjat 500 asukasta mutta myös maglev-junan asema. Aamulla noustaan maglev-junaan, joka lähtee 3200 kilometriä itään kohti Pavonisia. Maglev liikkuu 400 kph, mutta maisemiin kyllästyy parissa tunnissa. Junassa Nittaya tapaa Siddiqa-nimisen tytön Qurainin kaupungista, ja kaksikko viettää junamatkan yhdessä. Vaikka yhteistä kieltä ei oikeastaan olekaan, konetulkkaus auttaa. Qurain on tuhansien ihmisten kaupunki, ja Siddiqan kertomukset sieltä ovat jänniä. Qurainissa asuu lähinnä egyptiläisiä.
 (image: https://posthuman.karmavector.org/images/2119_maglev.png)

Junamatka kestää jopa 15 tuntia. Välissä on muutamia muita asemia, ja jopa yksi vähän suurempi kupukaupunki. Siellä Chailai ja Nittaya käyvät jaloittelemassa. Tämäkin on jo isoin kaupunki, mitä Nittaya on koskaan nähnyt, ja siellä suuret puut sekä niissä lentelevät linnut tekevät tyttöön vaikutuksen.

Juna nousee Tharsiksen ylängölle, jossa sijaitsevat Marsin korkeimmat vuoret. Se kiertää niistä eteläisimmän, Arsia Monsin, ja kääntyy pohjoiseen kohti päiväntasaajaa. Auringon laskiessa Nittaya ja Chailai vaihtavat junaa suurella asemalla, ja nousevat nopeaan paikallisjunaan, joka kohoaa Pavonis Monsin huipulla sijaitsevaan Pavonis Cityyn, 9 kilometrin korkeudessa. Pavonisin laelta taivaalle kohoaa valojuova, ja Chailai kertoo, että se on avaruushissi, jonka juuri on kaupungissa ja yläpäässä sijaitsee Phobos-kuu.

Perillä kaupungissa ollaan myöhään illalla. Suurkaupunki on Nittayalle hieman ylilyövä kokemus. Automaattisella kuplataksilla siirrytään hotelliin nukkumaan.

 (image: https://posthuman.karmavector.org/images/cognite.png)  (image: https://posthuman.karmavector.org/images/2119_pavonis.png)
Seuraavana aamuna 250 000 asukkaan Pavonis City on edelleen Nittayalle tyrmäävä. Äiti kuljettaa hänet Cogniten klinikalle, jossa verkkoimplantti asennetaan. Tätä edeltää haastatteluja ja kyselyjä, jossa hermostuneisuuden aiheita lievitetään. Samalla Nittaya tapaa neiti Chang -nimisen tekoälyn, joka toimii jatkuvasti tavoitettavissa olevana psykologina. Ruuduilla pyörii Cogniten mainosvideoita uudesta teknologiasta, joka mahdollistaa mielen siirtämisen kokonaan uuteen kehoon; sen hinta on älytön.

Implantti asennetaan ihon alle paikallispuudutuksella. Nittaya melkein nukahtaa asennukseen. Kun hän herää, hän huomaa että hän voi kutsua näkökenttäänsä leijuvan kuution, jonka sisään mennessään hän pääsee käyttämään verkkoyhteyttä. Kuution tarkoitus on helpottaa totuttelua implanttiin, ja auttaa käyttäjää erottamaan verkkoon annettavat käskyt selvästi muista toimista. Implantin mukana Nittayalle tulee muusa - tekoälyavustaja ja -sihteeri. Nittaya valitsee tämän hahmoksi pöllön, ja antaa nimeksi ??.

Pavonis Cityssä vietetään pari päivää odottelemassa seuraavaa Burton Pointin suuntaan lähtevää junaa. Samalla käydään katselemassa paikkoja. Nittaya opettelee käyttämään verkkoyhteyttään sekä viestimään muusansa kanssa. Muusan kanssa voi puhua pelkästään ajattelemalla. Muusa on tosiaan tekoäly, muttei järin fiksu; se on kuitenkin hyvä hoitamaan rutiiniasioita kuten navigaatiota, kalenterimuistutuksia, turvamuistutuksia ja sen sellaista. Verkkoyhteys päässä mahdollistaa myös paremman virtuaalitodellisuusliittymän.


Tutkimuskuilu 49, Newtonin kraatterin pohjoispuoli, Terra Sirenum, Mars, 2127 CE


Nittaya on 19-vuotias, ja työssä vanhempiensa kaivosetsinnöissä. Koko yhteisö toimii nykyään itsenäisinä kaivosalan yrittäjinä; tämän on mahdollistanut pari aiempaa kelvollista löytöä. Nittaya on teinivuosinaan oppinut, että koko yhteisö on edelleen varsin köyhää, samaan tapaan kuin muutkin rajaseutujen asukkaat. Hän haluaisi opiskella yliopistossa - Pavonisissa on Universidade de Sao Paulon kampus - mutta varaa lukukausimaksuihin ei ole.

 (image: https://posthuman.karmavector.org/images/isra_25yo.jpg) Isra on aivan kypsä elämään erämaassa pienessä sisäänpäinlämpiävässä yhteisössä, ja on harkinnut, pitäisikö hänen vain painella junalle ja muuttaa suureen kaupunkiin. Yksin kaupungissa on kuitenkin paha elää ilman koulutusta tai rahaa. Vielä hän ei ole minnekään kuitenkaan lähtenyt, jonkinlainen realismi on pitänyt hänet paikallaan. Nittaya ymmärtää kyllä ystävänsä halua lähteä.

Syvästä ja valtavasta Newtonin kraatterista pohjoiseen on paikannettu 200 metriä syvä kanjoni, joka näyttää veden uurtamalta. Sen molemmista päistä lähtee luolia: pohjoiseen ylävirtaan ja etelään alavirtaan. Yhteisö on asettunut kanjonin reunalle, ja aikoo tutkia luolia löytöjen toivossa. Aamun koitteessa 200-metrisillä kaapeleilla laskeudutaan kanjonin pohjalle, jonne edellispäivänä on rakennettu jonkinlainen perusleiri. Isra ja Nittaya lähetetään tutkimaan ylävirran käytävää pohjoiseen päin, samalla kun Chailai ja Somsak tutkivat etelään menevää tunnelia. Aluksi tunnelia epäiltiin laavatuubiksi, mutta tarkempi silmäys paljastaa, että kyseessä on itse asiassa virtaavan veden joskus kauan sitten muodostama käytävä. Ilmaa on tankeissa 12 tunniksi: 4 tuntia sisään, 4 ulos ja 4 varalla. Kaksikko jättää mennessään radiomajakoita jotta pystyisi pitämään yhteyttä perusleiriin.

 (image: https://posthuman.karmavector.org/images/2127_cave.png)
Luolan pääkäytävä on suuri ja vanha. Isra ei hirveästi ympäristöön jaksa huomiota kiinnittää, Nittaya tutkii tunnollisesti kivinäytteitä. Sivukäytäviä löytyy, ja laserskanneri tekee 3D-karttaa sitä mukaa kun luolassa edetään. Parin tunnin etenemisen jälkeen Nittaya löytää kiinnostavia kivinäytteitä, ja hänen kannettava analysaattorinsa sanoo, että niissä on kuparia. Tämä on hyödyllistä, muttei vielä superarvokasta. Jonkin aikaa myöhemmin vastaan tulee näytteitä, joissa on harvinaisempia metalleja. Nittaya tiedottaa tästä ulos, ja siellä kemisti kysyy tarkemmin metallien yhdisteistä. Nittaya analysoi niitä, ja tajuaa, että tämä on muinaisen metallipitoisen meteoriitin jäänteitä, joita vesi on jossain vaiheessa huuhtonut luolaa pitkin. Tämä on mahdollisesti oikeasti arvokas löytö.

Perusleiriltä tulee kutsu palata takaisin, koska on tapahtunut onnettomuus. Nittaya ja Isra eivät ole vaarassa, mutta heidän toivotaan palaavan mahdollisimman pian. Yksityiskohtia ei anneta. Kaksikko vilistää vajaassa tunnissa takaisin kanjonin pohjalle. Päivä on puolessa, ja aurinko paistaa melko suoraan kanjonin yläpuolelta.

Perusleirissä kerrotaan, että eteläisessä luolassa on tapahtunut onnettomuus: Nittayan äiti Chailai on pudonnut syvään kuiluun, kun sen seinä romahti. Nittaya ja Isra ovat rustereita, ja sellaisena he tarvitsevat vähemmän järeää varustusta kuin vanhemmat kaivosihmiset; jos he jaksavat, heille olisi käyttöä pelastustoimissa. Molemmat vakuuttavat jaksavansa. Nittaya on järkyttynyt, mutta hallitsee hermonsa. Kumpikin ottaa tuoreet filtterit tankkeihinsa, ja lähtee alavirtaan luolaan. Pelastusoperaatio on siellä käynnissä.

Eteläinen luola on kooltaan vaihtelevampi kuin pohjoinen, ja vastaan tulee sekä kuiluja, että muutamia paikkoja jotka ovat aika ahtaita täysillä suojapuvuilla varustetuille. Rusterit kevyine varusteineen mahtuvat niistä helposti. Kaapelikulut vievät alaspäin. Siellä täällä näkyy jopa pieniä määriä jäätä. Ehkä 40 minuutin jälkeen vastaan tulee suuri kammio, johon viritetään vinssilaitteistoa. Kammio päättyy 60-metriseen kuiluun, jonka seinä on romahtanut ja vienyt kaapelit mennessään. Chailai on kuilun pohjalla, kiveen hautautuneena. Hänen pukunsa lähettää yhä, ja hän on elossa, mutta puku on syöttänyt häneen morfiinia, joten hän on tajuton. Toisella seinällä Somsak riippuu omassa kaapelissaan, haluttomana jatkamaan alaspäin lisäsortumien pelossa.

Isra ja Nittaya laskeutuvat lattiaan kiinnitetyillä kaapeleilla kuilun pohjalle, ja alkavat varovasti siirrellä kiviä. Tunnin raatamisen jälkeen he saavat Chailain näkyviin. Hän on yhä elossa. Hänet kiinnitetää ilmatäytteiseen pelastuspatjaan, joka kuljetetaan ylös kuilua. Lääkintälento on tilattu, Nittaya ja Somsak ovat lähdössä sen mukaan.

Leveämmiksi räjäytettyjen ahtaikkojen läpi Chailai viedään ulos. Kanjonin pohjalla pelastushenkilöstö ottaa hänet huostaansa ja kuljettaa pinnan tasolle. Siellä rakettilentokone lähtee viemään häntä Qurainin kaupunkiin, Nittaya ja Somsak mukanaan.

Qurain sijaitsee rautatien länsipäässä, 2000 km päässä onnettomuuspaikasta. Rakettilenturi taittaa matkan parissa tunnissa. Qurain itse on ylängölle rakennettu kivinen linnoitus, jonka vieressä on kasvihuoneiden kupuja. Lenturi laskeutuu ja Chailai viedään hoitoon. Somsak ja Nittaya jäävät hermostuneina odottamaan terveyskeskuksen käytäville. Tunnin kuluttua lääkäri tulee kertomaan, että Chailai selviää kyllä, mutta hänen selkärankansa on poikki. Hänellä on kuitenkin vakuutus, johon kuuluu uusi keho tällaisessa tapaturmassa: Qurainissa on valmiita rustereita, ja lääkäri ilmoittaa tekevänsä uploadin. Somsak ja Nittaya kyselevät prosessista: onko se turvallinen (kyllä), onko sen jälkeen Chailai yhä oma itsensä (kyllä) ja kaikkea muuta. Kehonsiirtoja on ollut tarjolla liki 10 vuotta, mutta teknologia on yhä varsin kallis ja harvinainen. Uutena teknologian voittona on olemassa myös kuorinipuksi kutsuttu laite, joka tallentaa mielen tilaa kaiken aikaa, ja jonka avulla on mahdollista uploadata jopa kuolleen ihmisen mieli.

Prosessia selitetään omaisille: valtava määrä nanorobotteja ujutetaan Chailain aivoihin, ja ne alkavat kopioida niiden rakennetta uuteen kehoon. Prosessin aikana Chailai on nukutettu, koska hänen nykyinen kehonsa on niin rikki, että hän olisi hirveissä tuskissa mikäli hän olisi hereillä. Kopiointiin kuluu 24 tuntia. Lääkäri sanoo, etteivät Nittaya ja Somsak voi tehdä mitään tänä aikana, ja hän kehottaa heitä etsiytymään hotelliin ja odottamaan. Kun Chailai herää uudessa kehossaan, hänen on hyvä nähdä tuttuja kasvoja.

Niinpä Nittaya ja Somsak jäävät päiväksi Qurainiin. He raportoivat kanjonille tilanteen, ja saavat kuulla vastineena, että kemistien analyysin mukaan molemmat luolat ovat hyvin rikkaita. Jos tämän löydön myisi kaivosyhtiöille, voitot olisivat tuntuvia. Somsak sanoo, että mitään ei myydä vielä: ensin odotetaan, että Chailai herää.

Seuraava päivä käytetään katselemalla paikkoja Qurainissa. Egyptinarabien kaupunkiyhteisö on kivisine linnoitteineen ja tunnelikomplekseineen kovin erilainen kuin aiemmin nähdyt yhteisöt, ja sen väkilukukin on yli kymmenen tuhatta. Muslimit ovat thaimaalaisille tuttuja, pari sellaista on heidän omassakin yhteisössään. Sairaalassa käydään pikaisesti katsomassa Chailaita. Hän on kiinni egosillaksi kutsutussa laitteessa, joka ympäröi hänen päätään kuin kukan terälehdet. Viereisessä, puoliläpinäkyvässä arkussa on ihmishahmo, johon Chailain mieli siirretään. Somsak kohtaa myös vakuutusyhtiön edustajia, jotka ovat sitä mieltä, että vakuutus ei itse asiassa tarkalleen korvaakaan tällaista tapausta, koska onnettomuus ei tapahtunut planeetan pinnalla vaan sen alapuolella.

 (image: https://posthuman.karmavector.org/images/chailai_ruster_18yo.jpg) Illalla tulee ilmoitus, että siirto on valmis ja Chailai herätetään. Hänen uusi kehonsa on ruster kuten Nittayallakin, eikä millään tavoin muistuta vanhaa - se näyttää suunnilleen Nittayan ikäiseltä. Mutta kun Chailai herää, avaa silmänsä ja alkaa puhua, puhe on selvästi hänen. Hän kysyy mitä tapahtui ja ovatko kaikki muut kunnossa, ja miksi kaikki näyttää ja tuntuu erilaiselta. Hänelle kerrotaan mitä tapahtui, ja tämä on selvästi hänelle shokki. Hän haluaa nähdä vanhan kehonsa, mutta lääkäri sanoo, että se ei ole hänelle hyväksi; että se oli vain hänen väliaikainen asumuksensa ja hänen matkansa jatkuu nyt uudessa kehossa. Lopulta Chailai tyytyy tähän.

Seuraavana päivänä Chailai kotiutetaan sairaalasta. Hänen on aluksi vaikea tottua uuteen kehoon, mutta vähitellen se alkaa sujua. Hän juttelee terapeutin kanssa kokemastaan shokista. Hän on myös ehdottomasti sitä mieltä, että kanjonista tehtyä löytöä ei myydä kaivosyrityksille, vaan se pidetään yhteisön hallussa ja siitä tehdään oikea valtaus.



CategoryPelit - CategorySirenum
There are no comments on this page.
Perustuu Eclipse Phase -roolipelin, CC-NC-SA Posthuman Studios, 2008-. Pelijärjestelmänä GURPS.
Kampanja ja kuvitus CC-BY Dare Talvitie, 2015 - 2020 (paitsi jos muuta sanotaan):: Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki