Revision [2014]
This is an old revision of HauntingMars001 made by AdminDare on 2023-05-26 15:37:59.
Haunting Mars 1: Fukumitsu Aya
<-- Hahmonluonti - Haunting Mars 2 -->
Fukumitsu Aya, virtuaalitodellisuus, maaliskuu 2147 CE / 13 AF
Neljä henkilöä ilmestyy virtuaalimaailmaan Fukumitsu Ayan asteroidilla, Marsia kiertävällä radalla. Cale Ortega, Kwame Larbi, Madison Bell ja TX Wang ovat nähneet toisensa pikaisesti aiemmin, mutta ovat vasta nyt astumassa työhönsä -- tai soluttautumistehtäväänsä. He ehtivät katsella ympäriinsä vain kymmenisen sekuntia, kun paikalle ilmestyy viides hahmo: Yunus Bank, joka värväsi heidät sabotaasitehtävään.
Yunus Bank sanoo, että tämän tilan pitäisi olla turvallinen, mutta kun nelikko on Fukumitsu Ayalla, hänen on vaikea ottaa heihin yhteyttä. Kuitenkin on tärkeitä asioita, jotka hänen on syytä selittää ryhmälle ennen töiden alkua... ja sitten häiriöt kulkevat hänen avatarinsa läpi, ja järjestelmän automaattivalvonta ilmoittaa havainneensa haittaohjelman ja pyyhkivänsä sen pois. Yunus Bankin avatar katoaa, ja nelikko jää hämmentyneenä katselemaan toisiaan.
Kotvasta myöhemmin paikalle saapuu myös Licorne de l'Ouest -yrityksen HR-päällikkö Jessie Chopra, joka jokaisen nelikosta on nykyiseen tehtävään palkannut. Pirteä Jessie on hyvillään, että kaikki ovat jo paikalla. Cale mainitsee haittaohjelmavaroituksesta, Jessie vilkaisee lokia, ja sitten toteaa että eipä asiaan varmaan liity mitään vakavaa kun Fukumitsu Ayan ALI raportoi sen hoitaneensa. Jessie kertoo olevansa täällä suorittamassa alkuorientaation, mutta hän ei ole jäämässä laitokseen sen pidemmäksi aikaa; sen johto jätetään nyt kokonaan nelikolle.Virtuaalitodellisuudesta aletaan sukittaa ihmisiä morfeihin. Tarjolla on aika rajallinen valikoima mitään -- pari vähän parempaa synthmorfia, kourallinen tyhjiöpodeja. Kun AR-näytöstä jokainen on valinnut omansa, yksi kerrallaan ego siirretään VR:stä egosillan kautta odottavaan morfiin. Kwame ja Cale päätyvät synthmorfeihin, Madison ja TX tyhjiöpodeihin. Varsinaisen Fukumitsu Ayan morfikeskuksen heräämön tilat ovat hämäriä, ja valovahvistuksen kautta ne näyttävät vanhoilta ja nuhjuisilta. Kwame ja TX kokevat uudet kehonsa erityisen vieraiksi; Kwame ei aluksi tahdo osua mihinkään raajoillaan, ja TX saa paniikkikohtauksen kun kaikki maistuu ja tuntuu väärältä, ja tyhjiöpodin jaloissa olevat sormet aiheuttavat kehodysforiapiikin.
Viimeiseksi Jessie Chopra ottaa tyhjäksi jääneen tyhjiöpodin, ja inkarnoituu niin ikään fyysisesti paikalle. Kun ryhmä on suunnilleen orientoitunut, on aika näyttää tuoreille työnjohtajille heidän tiluksensa. FA:n tiloissa ilmanpaine on noin 0.1 bar, lämpötila +6 ja painovoima 0.002 G -- käytännössä tilat ovat melkeinpä vapaapudotuksessa. Kaivoksen tilat on rakennettu 200 metriä asteroidin pinnan alapuolelle. Asteroidi on kokonaisuudessaan noin 8 kilometriä pitkä, ja muodoltaan klassinen avaruusperuna. Se kiertää Marsia 45 000 km korkeudessa; yksi kierros planeetan ympäri vie 80 tuntia. Viestintäviive Marsin pinnalle on 0.25 sekuntia. Asteroidi löydettiin 2094, saatiin Marsia kiertävälle radalla 2130, ja aloitti toimintansa vain kuukausia ennen Lankeemusta. Lankeemuksen alettua se tyhjeni nopeasti, ja pysyi tyhjänä kunnes viime vuonna Licorne de l'Ouest laskeutui sille, totesi sen ehjäksi, aktivoi fuusioreaktorin ja egocasterin, ja aloitti toiminnan uudelleen. Laitos on nyt pyörinyt testimoodissa kolme kuukautta, ja alkuperäiset kontraktorit jotka sen prosessit loivat ovat lopettaneet. Oletettavasti he olivat aivan oikeita ammattilaisia, ja heidän pitämisensä palkkalistoilla tuli kalliiksi kun heitä ei enää välttämättä tarvittu.
Jessie kierrättää ryhmää asuintilojen halki. Ne ovat kahdessa kerroksessa: ylemmässä kerroksessa on työnjohdon toimistot, morfikeskus varamorfeineen, egosilta ja egocasteri sekä nanofabrikaattori. Alemmassa kerroksessa on asuintilat: työnjohtajille jokaiselle oma huone, työntekijöille parakkimajoitukset. Työnjohdon huoneet ovat karuja 3m x 3m koppeja, joissa on toistaiseksi sisustuksena vain tyhjiöpodeille tarkoitettu paineistettu vuode. Työntekijöiden parakeissa majailee 4 henkeä huonetta kohti; lepokanisterit ovat pystyyn nostettuja latausarkkuja työntekijöiden synteettisille morfeille.Asuintilojen naapurissa on tuotantotilat: halleja täynnä kaivoskalustoa, ilmalukotetut sisäänkäynnit asteroidin sisään kairautuviin kaivoskuiluihin, sekä automaattiset jalostamot. Massasinko johtaa pinnalle. Tuotantotiloissa työnjohtajat vähän silmäilevät toisiaan, mutta kukaan ei aivan uskalla kysyä muilta "tietääkö joku oikeasti jotakin näistä laitteista tai kaivostoiminnasta?" Cale kysäisee dokumentaatiosta, ja Jessie sanoo, että intranetistä löytyy valmistajien käsikirjat kaikista laitteistoista. Massasingon takaa menevän huoltokäytävän kautta kierretään teknisiin tiloihin, joissa sijaitsee varaosavarasto, minimalistinen elämänylläpitojärjestelmä sekä fuusioreaktori. Teknisistä tiloista löytyy myös massasingon vieressä pinnalle menevä henkilöhissi sekä kulkukuilu.
Kokonaisuudessaan tilat ovat vanhat, hämärät ja kuluneet, mutteivät suorastaan rikkinäiset. Tyhjiöpodit käyttävät hämäränäkölaseja nähdäkseen paremmin. Ohimennen siellä täällä näkyy pari humanoidisyntheissä olevia työntekijöitä, tuotanto- ja majoitustilassa.
Juhlameininkiä
Kun kierros on suoritettu, Jessie pitää lyhyen tauon kysymyksille, ja sen jälkeen toteaa, että työvuoro on vaihtumassa, loppuilta on varattu siihen, että työnjohtajat esittäytyvät alaisilleen ja pitävät pienet avajaiskekkerit. Nelikko tekee pienen sisäisen työnjakohetken, ja sitten siirtyy teknisissä tiloissa sijaitsevaan suureen tyhjään tilaan, jonne Jessie kutsuu koko laitoksen henkilökunnan. Parissa minuutissa kaikki 16 työntekijää ilmestyykin paikalle. Työntekijöistä 8 on ollut täällä jo kolme kuukautta, loput 8 ovat aloittaneet juuri nyt. Oletettavasti heidän joukossaan on muutama sellainen, joiden edellinen muistikuva oli varmuuskopion ottaminen jossain Maapallolla ennen lankeemusta, ja jotka ovat olleet uudessa maailmassa vasta pari subjektiivista päivää.
Jessie avaa tilaisuuden, ja sitten työnjohtajat esittäytyvät kukin. TX sanoo olevansa Valles New Shanghaista ja ottaa työntekijöitä lähellä olevan kulman, Madison kertoo olevansa insinööri Hellas Plaintiasta, Kwame kertoo osaamisensa olevan data-analyysi, ja Cale sanoo toimivansa yhdyshenkilönä ylemmäs firmaan.
TX on katsellut nanofabrikaattorin tulostusjonoa, ja on huomannut Jessien lähettäneen printtautumaan joukon kaislahameita, peruukkeja ja kaikkea pöljää Havaiji-teemaista. Tämä on häneestä täysin kuolleena syntynyt ajatus, joten kun esittelyt on suoritettu, TX sanoo että homma on nyt selvä ja hän ja hänen kaverinsa osaavat hoitaa bileet tästä eteenpäin. Jessie antaa mielellään kapulan eteenpäin, ja lähtee morfikeskuksen suuntaan egocastatakseen pois Fukumitsu Ayalta.
Havaijiteemaiset bileet haudataan. Sen sijaan admin-oikeuksilla haetaan lisensoituja narkoalgoritmeja, ja firman rahoilla tilataan kaksi tuoppia olutsoftaa per työntekijä. Nämä toimivat kyberaivoihin samalla tavoin kuin alkoholi. Tilan nurkkaan heitetään pystyyn augmented reality -baaritiski, jossa Cale alkaa tarjoilla oluita kaikille. TX on printannut sähkökitaran, ja kysyy soittotaitoisia; Baruch Markezinis -niminen duunari sanoo osaavansa soittaa rumpuja, ja Oginga Birgen bassoa. Heillekin toimitetaan nanofabrikaattoreista instrumentit, ja sitten salamannopeasti koottu punk-bändi vetää puolen tunnin keikan yksinkertaista kolmen soinnun rokkia. Meno on kovaa, TX osoittaa olevansa työnjohtaja-asemastaan huolimatta duunarien puolella, innostaa porukkaa liittymään mainarien ammattiliittoon (liityttyään siihen itse ensin) ja yleensäkin selvästi subvertoi porukan odotuksia. Valoilla rajatulla tanssilattialla on päällä kova meno. Kwame huomaa, että työntekijäportaalla on oma chat-ryhmä, jonne työnjohdon ei pitäisi tulla; hän ohjaa järjestelmän ottamaan keskustelusta pari snapshottia, jotta näkisi mitä puhutaan.
Cale on silmäillyt työläisporukkaa. Selvästi erottuva tyyppi on Oginga Birgen, jolla näyttää olevan auktoriteettiasemaa duunareiden keskuudessa. Madison paikantaa tyyppejä, jotka puhuvat töistä, ja päätyy hengaamaan Adriana Szymanskan sekä Finnguala Sullivanin kansa. Adriana on mainari, Sullivan geologi, ja he juttelevat uuden kaivostunnelin avaamisesta ja ongelmista pölyisen materiaalin kanssa. Madison on Marsissa tottunut käsittelemään pölyä, ja liittyy keskusteluun sähkövarauskulmalla. Kolmikko puhuu selvästi samaa kieltä, eikä Adriana ole millänsäkään siitä, että työnjohtaja liittyy keskusteluun. Finnguala on selvästi vähän enemmän linjoilla "pomo ilmestyi, skarppaanpa." Madison kokeilee myös virtuaalialkoholia kroppansa kyberaivoihin. Se tavallaan tuntuu, mutta makua ei ole; on kuin hengittäisi paperipussista ilmaa, joka sitten vaikuttaisi kuten olut.
Kwame saa yliannostuksen sosiaalisuutta ja lähtee pois heti kun TX:n keikka päättyy, mutta hän on oikeastaan ainoa. Oginga Birgen vaihtaa muutaman sanan TX:n kanssa; aivan selvästi työnjohtaja on muuta kuin hän on odottanut. Oginga vaikuttaa itsekin jonkinlaiselta AY-tyypiltä, ja kertoo paenneensa Nairobista uploadilla, kun taivas muuttui punaiseksi ja tappajarobotit hyökkäsivät. TX kertoo kokeneensa saman Sveitsissä.
Cale toteaa kahden uuden työntekijä, Pauletta Kalbin ja Chiboza Stylesin olevan pihalla ja syrjässä. Henkilöstödata kertoo, että nämä kaksi ovat tosiaan 14 vuotta katkolla olleita infugeita Maasta, ja kumpikin on varmasti ensimmäistä kertaa synteettisessä kehossa, mikropainovoimassa, velkaorjuudessa ja yleensäkin tekemisissä nykymaailman kanssa. (Baruch Markezinis on samassa tilanteesa, mutta hän soitti rumpuja TX:n bändissä ja näyttää sitä kautta löytäneen jotain, johon fokusoitua.) Cale käy juttelemassa molemmille, mutta kummallakin näyttää olevan pinnan alla melkoista shokkia. Cale kysäisee työnjohdon chatissa, onko kellään kokemusta Lankeemuksen infugeiden terapoinnista; ei oikein. Seuraavaksi hän kysyy Oginga Birgeniltä, jonka huomaa myös olleen selviytyjä. Oginga ottaa tehtävästä kopin, ja saapuu juttelemaan Paulettan ja Chibozan kanssa.
Adriana käy kysäisemässä TX:ltä, että nyt kun täällä tarjotaan kaljaa, niin voisiko tuontirajoituksista ottaa kokonaan pois narkoalgoritmit, niin että työntekijät voisivat ostaa omilla rahoillaan päihteitä. TX toteaa, että tämähän käy kyllä, ja poistaa esteet alkoholijäljitelmille sekä kevyille bilehuumeille. Hän tiedottaa tästä virtuaalimikin kautta kaikille, ja saman tien melkeinpä koko työläisporukka alkaa imuroida verkon yli itselleen kaljoja tai tujumpiakin aineita. Muu työnjohtoporukka pitää TX:n vetoa aika radikaalina, mutta selvästi ainakin työntekijöiden suosion sillä on saanut puolelleen. TX peruuttaa myös seuraavan aamun työvuoron, niin että ihmiset voivat juhlia reippaasti. Hän printtaa nanofabrikaattorilla itselleen (omalla kustannuksellaan) taskumatin ja tiukkaa viinaa, ja napsii sitä. Podikeho reagoi alkoholiin kelvollisesti, kyberaivot simuloivat humalakokemusta kun muu keho toteaa, että nyt on sisällä etanolia.
Geeta Hamid käy juttelemassa Madisonin kanssa. Hän sanoo toivovansa pukeutumiskoodia työntekijöiden avatareille, ja sanoo, että Finngualan avatar on erityisen harmillinen tapaus. Avatar on täysin alaston, ja Geeta sanoo, että se on häiritsevää ja vaarallista ja vaikuttaa työntekijöiden kykyyn keskittyä. Toki avatar-näkymän voi filtteröidä myös vastaanottajan päässä, mutta ilmeisesti juuri kukaan ei niin tee. Madison kiittää huomiosta ja sanoo tekevänsä mitä voi.
Bileet kestävät pitkälle yöhön. Jossain vaiheessa tulee vähän tappelua, kun Om Tryn paiskaa Julijana Franicia seinälle, mutta sentään kenenkään morfi ei mene täysin vaihtoon.
Seuraava aamu
Kwame on käyttänyt osan yöstä tehden data-analyysiä. Ryhmä on päättänyt pitää aamulla palaverin, ja kun virallinen työvuoro alkaisi, he nousevat työnjohdon kokoushuoneeseen ottamaan tilannekuvaa. Kokoushuone on tylsimmin ja geneerisimmin sisustettu mitä voi kuvitella, mutta se välttää kyllä. TX havaitsee podikehonsa olevan täysin kykenevä krapulaan, ja hän printtaa nanofabberista krapulanpoistopillereitä. Ne eivät toimi oletetusti, mutta hän silti selviää tapaamiseen vain viitisen minuuttia myöhässä.Kwame esittää keräämänsä tiedot kaivoksesta: täältä saadaan tavallisia ja epätavallisia metalleja, jotka ovat Marsissa harvinaisia. Kaivos on oikeasti arvokas, ja sieltä toimitettavat ainekset tekevät omistajansa rikkaaksi; ehkä niistä jotain prosentteja lopulta valuu Marsin pinnallekin ja hyödyttää tavallisiakin ihmisiä. Luvut eivät ainakaan heti näytä täysin epärealistisilta; kaivoksen kuntoa tietämättä ei ihan tarkalleen voi sanoa enempää.
Ryhmä alkaa sumplia muutakin tilannetta; pari keskustelusäiettä vaiennetaan, koska tilan turvallisuudesta ei olla varmoja. Lopulta porukka päätyy nousemaan massasingon viereistä hissiä käyttämällä FA:n pinnalle, jossa ei takuulla ole mitään valvontalaitteita ja jossa voidaan viestiä paikallisverkon kautta. Asteroidin pinnalla on käytännössä liikuttava kaapeleita käyttämällä, ettei kimpoaisi avaruuteen. Taivaalla Mars paistaa suurena ja punaisena.
Ulkona ryhmä pystyy viimein puhumaan vapaasti.Ryhmä jakaa henkilökohtaista historiaansa: Cale on Progressilta, ja selvästi joskus ollut todella varakas -- hän oli töissä hyperyrityksellä, joka raivasi hänet tieltä kun hän aikoi paljastaa sen väärinkäytöksiä. Kwame ei ole täältäpäin, ja on ilmeisesti ollut pitkään katkolla; hän sanoo olevansa todella hyvä data-analyytikko, ja toistaiseksi hänen keräämänsä tieto kyllä tulee tätä. Madisonin tausta on Marsin pinnan uudisasutus, hänen sisarensa Chelsea oli päätynyt aktiiviseen sabotaasitoimintaan, vangittu ja joutunut kylmävarastoon. Madison ei aio jättää asiaa tähän. TX kertoo olleensa muusikko, vihjaa olleensa tuttu räjähteiden ja sellaisten kanssa, mutta hän on instanssi kahdeksan vuotta sitten otetusta varmuuskopiosta; kopion jälkeen hänen toinen versionsa oli elänyt kuitenkin vielä useita vuosia ja sitten kadonnut jonnekin.
Cale kysyy, tietääkö kukaan oikeasti mitään kaivosmenosta; Madison sanoo, että hänellä on siihen ainakin jonkinlainen tulokulma uudisraivaaja- ja insinööritaustaisena. Mietitään, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Yunus Bankin viesti katkesi juuri kun hän oli kertomassa ryhmälle, mitä heiltä odottaa, ja saattaa kestää pitkään ennenkuin uusi yhteydenotto on mahdollista. TX ehdottaa Licorne de l'Ouestin toimitusjohtajan kaappaamista, mutta muut eivät pidä tätä mahdollisena tai ainakaan hyvänä ideana. Todetaan, että paras lähestymistapa tässä on nyt long game: pyörittää kaivosta jonkin aikaa ja kerätä lisätietoja siitä, mitä oikein on tekeillä ja mitä heiltä ehkä odotetaan.
Ryhmä tekee työnjaon: TX ryhtyy kenttäpäälliköksi ja henkilöstöihmiseksi, Madison pääinsinööriksi, Kwame analyytikoksi ja Cale turvapäälliköksi. Kwame ja Madison aikovat rakentaa ryhmälle turvallisen tilan, jotta heidän ei aina keskustellakseen tarvitse nousta pinnalle.
Pelinjohtajan kommentteja
Hieno ensimmäinen pelikerta, jossa monet asiat menivät toisin kuin olin odottanut. Hahmojen tasapaino tuntui hyvältä -- aivan kaikki eivät tässä vielä olleet tasavertaisesti esillä, mutta on ilmeistä, että jokaisella on tarjottavaa kokonaisuuteen. Mainio hahmoporukka on tämä.
Kuvituksen suhteen olen vielä vähän epävarma. Kuvia on paljon, mutta tällaista maksimalistista metodia en välttämättä jaksa ylläpitää, ainakaan jos peli lähtee liikkumaan kovasti ulos suljetusta laatikostaan.
<-- Hahmonluonti - Haunting Mars 2 -->
CategoryHauntingMars - CategoryPelit
