Posthuman : DeepBlackSky03

• Categories
• PageIndex
• RecentChanges
• RecentlyCommented
• Login/Register
• Search:

Devil and the Deep Black Sky 03: Tanssia ja tatuointeja

<-- 02: Lähetys vapaasta maailmasta - -->

Lujan V:n vuosipäivä, 10. helmikuuta 2144

Koneälyhyökkäyksestä Luján V:lle on kulunut vuosi, ja laivastonkin uutisvirrassa käydään läpi tapahtunutta. Kaikki Saint Sunnivalla tietävät Acostan olevan harvoja habitaatista pelastettuja, mutta useimmat ymmärtävät olla häiritsemättä häntä tästä. Nielson ei, ja rasittaa Acostaa yliymmärtämisellä.

Vuosipäivän aikoihin aluksen ensimmäinen satamavapaa tämän vuoden puolella häämöttää. Paikaksi on määräytynyt Miory-niminen habitaatti Carme-ryhmän kuussa, ajaksi tarkentuu 16. - 17. helmikuuta. Lähes kaikki aluksen sotilaat saavat 48 tuntia ja risat oleskella habitaatilla miten heitä huvittaa; Saint Sunnivalle jää päivystämään vain XO sekä ehdoton minimivartio. Sukkulat kuljettavat vapaalle lähtijät asemalle ja takaisin.

Acosta, Coleman, Falk ja Iglesias kehittävät suunnitelman varata hyvä hotellisviitti, ja jotenkin de Vooght kutsutaan mukaan. Suunnitelma eskaloituu huomattavan kalliiksi ja kunnianhimoiseksi.

Saapuminen Miorylle

Lomatarkastuksen jälkeen sotilaat ottavat sukkulakyydin pientä kuuta kohti. Ensivaikutelma avaruussatamasta on hiljainen ja kuollut: Saint Sunnivan yhteyssukkulan lisäksi paikalla on vaan valtava He3-tankkeri, ja saapumismuodollisuudet ovat minimalistiset. Ylimatruusitehtävässä oleva Coleman tajuaa, että jos SS:lle salakuljetettu esine tähtäsikin Miorylle, sotilaan mukana sen saisi habitaattiin helposti. Hän mainitsee tästä Ayezille, joka kuittaa asian kommentoimatta sitä tarkemmin.

Välittömästi tarkistusalueen jälkeen saapujat löytävät itsensä hyökkäävästä basaarista, jossa korean-, venäjän- ja espanjankieliset mainokset ja kauppiaat myyvät aggressiivisesti elektroniikkaa, vaatteita, viinaa, hotellimajoituksia, kiertokäyntejä ja krääsää. Viisikon pelastukseksi tulee korealainen mies siistissä puvussa, joka on tullut noutamaan heitä hotellille. Yksityisessä monorail-vaunussa odottaa tervetuliaislasi kuohuviiniä, ja tämä nautitaan innokkaasti. Vaunu lähtee kiveen louhittuun tunneliin. Painovoima voimistuu, ja parin kilometrin matkan jälkeen monorail putkahtaa ulos valtavaan kammioon. Asteroidin sisään on louhittu kolme kilometriä halkaisijaltaan oleva ontto lieriö, suuren Reagan-sylinterin alku, jonka reunalla on kolmannesgeen painovoima. Kaupunki kiertää lieriön ympäri, ja kyljissä kaksi puolipallon muotoista pienoisaurinkoa valaisevat tilan. Ahtaisiin tiloihin tottuneille ger∂riläisille ja lujan-v:läisille näkymä on huikean vaikuttava. Suu auki tuijotetaan kun vaunu suuntaa kaupunkialueen, puistojen ja jokien yli kohti tiheintä keskustaa.

Hotelli Nova sijaitsee korkeassa tornissa, ja vastaanoton läpi kulkemisen jälkeen ryhmä pääsee sviittiin. Se on ahtauteen tottuneille järkyttävän tilava viiden makuuhuoneen, oleskelutilan ja kylpyhuoneen yhdistelmä. Baarikaappi avataan heti, ja sadan metrin korkeudessa olevalle parvekkeelle mennään juomaan maljoja vapaudelle sekä ihastelemaan näkymää. Painovoima on vielä näin korkeallakin 0.3G:tä.

Univormut vaihdetaan siviilivaatteisiin. Hotellin ektot pääsevät siviiliverkkoon, mutta Kallisto on 72 valosekunnin päässä, joten kotiväen kanssa viestittely ei ole reaaliaikaista. Kuitenkin viestejä vaihdetaan, uutisia luetaan ja palvelustovereille lähetellään kuvia hotellista. Muut ovat enimmäkseen valinneet halvemman majnoituksen, joskin Mackayn nähtiin avaruussatamasta lähtevän toisen kalliin saattajan matkaan. Vapaa lähtee käyntiin drinkeillä hotellin baarissa. Drinkit ovat kalliita mutta hyviä.

Pragmaattinen perjantai

Miory ei ole mitenkään halpa paikka, ja vaikka se ei olekaan habitaateista suurin, se on selvästi rikas eikä syrjäisyydestään huolimatta mikään pystyynkuollut tuppykylä. Paikan pitää elinvoimaisena Tasavallan merkittävin bioteknologian tutkimuskeskus, joka on rakentunut Andrei Demedchik School of Biological Design -nimisen nuoren yliopiston ympärille.

Miorylle saapuu aluksia varsin harvoin, ehkä kerran kahdessa viikosssa. Habitaatti on järjestänyt kalenterinsa siten, että todella pitkän työviikon viikonloppu käynnistyy kun vieras alus telakoituu, joten saintsunnivalaiset ovat käytännössä paikalla perjantai-iltana. Kaduilla ja ravintoloissa on eloisaa, puistoissa näkyy lampia ja kaloja. De Vooght kiroilee alkeellista verkkopeittoa ja augmented realityn puutetta. Acosta huomaa tatuointiliikkeen, ja päättää, että valtausryhmän on aika ottaa yhteiset tatskat.

Ryhmä etenee korealais-venäläiseen fuusioravintolaan, jonne heille on hotellilta tehty pöytävaraus. Ahtaassa ja täydessä ravintolassa heidät istutetaan pian ja he saavat eteensä ruokaa, joka voittaa mennen tullen laivaston muonan. Ravintolaan selviytyvät myös siviilivaatteisiin vaihtaneet Valchak ja Astridsdottir. Etunimiä kertoillaan (Cat Acosta, Kjell Astridsdottir, James Coleman, Arne Falk, Paloma Iglesias, Perella Valchak -- ja Merlin de Vooght), ruokaa ja juomaa kulutetaan, ja kun ulkona on tullut kunnolla pimeä, lähdetään Falkin paikantamaan Helix-nimiseen tanssiravintolaan, jossa paikallinen nuoriso viettää aikaansa. Jonottamisen jälkeen päästään sisään täynnä olevaan, korkeaan tilaan jossa musiikki soi kovaa. Paikallisten ulkoasu vaihtelee tylsästä todella vinhaan.

Muutamia tunteja kuluu tanssin ja juominkien parissa. Paikalliset ovat ulospäinsuuntautuneita ja hyväntuulisia, ja Falk tajuaa, että ravintolaa laajennetaan tai kutistetaan availemalla seiniä sitä mukaa kun ihmisiä tulee tai menee, ja tämä pitää paikan jatkuvasti sopivan täytenä. Modulaarisuus ja tilojen salamannopea uudiskäyttö on ilmeisesti miorylainen juttu. De Vooght osoittautuu ilmiömäiseksi tanssijaksi, Astridsdottiriin liimautuu korealainen teinityttö, ja monet muutkin saavat ansaittua huomiota. Scholl löytää niinikään paikalle, ja alkaa tavoilleen uskollisena viiden minuutin kuluttua haastaa riitaa. Alghaneilta ja heidän kavereiltaan tulee raportteja sporttibaarikierroksesta. Valtaosa paikallisista näyttää olevan etnisesti korealaisia, mutta käytännössä kaikki puhuvat myös espanjaa, ja joka tapauksessa simultaanitulkkaus toimii hotellilla saaduissa ektoissa aivan kelvollisesti. Valchak vaikuttaa ihmiseltä, joka on päättänyt että hän on nyt itsevarma ja ulospäinsuuntautunut, ja jotkut epäilevät hänen ottaneen jotain salakuljetettuja huumeita tätä pönkittääkseen.

Muutama paikallinen taidehippi tajuaa ainakin Colemanin olevan juuri saapuneelta sotilasalukselta, ja he kiroilevat moisen militaristin tunkeutumista heidän reviirilleen. Falk tunnistaa heidän anarkistisympatioivan Angry Planet -bändipaitansa ja käy jututtamassa heitä. He eivät tunnista häntä sotilaaksi, koska hänellä itselläänkin on hieman subversiiviset siviilikamat.

Kun Helix on riittävästi koettu, siirrytään salsatanssipaikkaan. Matkalla Iglesiasille koetetaan tehdä makeover, mutta hän pitäytyy ostamaan uuden paidan ja kaulahuivin, ja muuttaa näiden avulla ilmettään paikalliseen bilekulttuuriin sopivammaksi. Salsatanssipaikassa väestö on enemmän latino- kuin korealaisvoittoista, rytmit ja ilma ovat kuumia ja kontakti tanssilattialla välitöntä. Täällä yhytetään Bogedal.

Salsatanssipaikasta monet löytävät itselleen seuraa: Acosta pokaa Ricardo-nimisen (ehkä?) taitavan tanssijan, Falk lähtee häikäisevän kauniin kolmikymppisen latinonaisen matkaan, ja Coleman iskee nuoren tytön. De Vooght saa puoleensa valtavasti huomiota, mutta hänellä ei tunnu olevan mitään aikeita lähempään kontaktiin kenenkään kanssa. Colemanin yrityksistä huolimatta hän ei myöskään tunnu pahasti humaltuvan, vaikka alkoholia runsaasti nauttiikin. Falk päätyy hoitonsa kanssa kalliille lähiöalueelle turvaporttien taakse, Acosta paikallisen yrityksen edustustilaan. Coleman vie tyttönsä hotellisviitin poreltaaseen. Viimeinen havainto Astridsdottirista on paikallisen puuman kynsissä.

Iglesias ja Valchak kävelevät tanssipaikasta hotellille. Valchak myöntää olevansa jonkin verran kateellinen de Vooghtille siitä, että tämä osaa aivan kaikkea. Iglesias huomauttaa, että de Vooghtin sosiaaliset taidot ovat varsin huonot, ja Valchak arvelee, että tämä varmaan osaisi olla ihmisiksi jos haluaisi.

Lauantaiaamu

Kaikki seuraa löytäneet hiipivät tiehensä diskreetisti ihmisten aikoihin. Hotellille palaava Falk löytää Iglesiasin istumassa viskilasin kanssa. Iglesias tunnustaa, että häntä vaivasi Saint Paulalla tapahtunut aseettoman miehen ampuminen. Falkilla on kyynisen reaalipoliittinen suhtautuminen tähän. Jossain vaiheessa de Vooght ilmestyy myös paikalle, ilman seuraa, ja etenee hetkeksi nukkumaan.

Varhain aamulla Coleman saa tekstiviestin Ytterhusilta, joka on ostanut aitoa puuta olevan sähkökitaran mutta se ei mahdu hänen arkkuhotelliinsa. Coleman suostuu ottamaan kitaran sviittiin. Mainiossa humalassa oleva Ytterhus on käyttänyt instrumenttiin pienen omaisuuden, ja se ylittää myös mainiosti aluksella sallittujen henkilökohtaisten esineiden painorajan. Ytterhus ei ole vielä miettinyt, miten hän aikoo salakuljettaa sen Saint Sunnivalle.

Pelinjohtajan kommentteja

kesken!

Tavoite oli käyttää vain puolet pelikerrasta satamavapaan pelaamiseen, mutta toisaalta, oli luultavasti vaan hyvä että sen läpi ei juostu nopeasti. Sotilaalle pitää antaa välillä tilaa päästää höyryjä.

Peli nojasi paljon 3D-malleihin, joiden väsäämiseen kyllä kuluikin hyvä tovi. Miory oli ensimmäinen yritykseni rakentaa pelimaailman alkuehdoista järkevän oloinen habitaatti niin strukturaalisesti kuin sosiologisesti, ja toivon mukaan se toimi. Saatoin kyllä itse käyttää tarpeettomankin paljon huomiota paikan fysiikkaan ja laskettavissa oleviin arvoihin.



<-- 02: Lähetys vapaasta maailmasta - -->

---

CategoryDeepBlack - CategoryPelit

• [Source]
• [History]
• 2015-11-24 10:18:20
• Owner: AdminDare
• Your hostname is 3.138.175.180

Perustuu Eclipse Phase -roolipelin, CC-NC-SA Posthuman Studios, 2008-. Pelijärjestelmänä GURPS.
Kampanja ja kuvitus CC-BY Dare Talvitie, 2015 - 2020 (paitsi jos muuta sanotaan):: Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki