<

Sirenum, johdanto


 (image: http://posthuman.karmavector.org/images/2116_outpost.png)

Dan Hna Sib, Terra Sirenum, Mars, 2116 CE


Nittaya Jaidee on yhdeksänvuotias ja syntynyt Marsissa. Hän asuu vanhempiensa Chailee ja Somsak Jaideen kanssa thaimaalaisessa 40 hengen kaivosyhteisössä, jossa aikuiset tekevät koeporauksia ja terraformausoperaatioita. Nittaya on rusteri: hän kestää kylmää ja vähäistä painetta paremmin kuin vanhempansa, ja käyttää ulkona kevyempiä suojavarusteita, vaikkei hänkään voi siellä mitenkään hengittää. Sama pätee muihin yhteisön lapsiin. Koulua käydään etänä, ja koteina toimivat siirreltävät sylinterimäiset yksiöt. Nittayan paras kaveri ja ainoa ikätoveri kylässä on Isra, haaveiluun taipuvainen tyttö.

Nittaya JaideeChailai JaideeSomsak Jaidee
Isra Wang

Nittayan isä Somsak vie Nittayan eräänä iltana läheiselle kukkulalle, yhdessä muiden kylän lasten kanssa. Sieltä katsotaan kiikareilla ja kaukoputkilla, kun komeetta putoaa 150 kilometriä itään yhteisöstä. Komeetat on ohjattu putoamaan Marsiin; niiden mukana tulee vettä ja muita tarpeellisia aineita, jotka auttavat terraformauksessa. Vielä ei planeetalla kuitenkaan ole valmiina edes kunnon magneettikenttää, joka estäisi aurinkotuulta puhaltamasta ilmakehää pois.

 (image: http://posthuman.karmavector.org/images/2116_comet.png)



Dan Hna Sib Xed, Terra Sirenum, Mars, 2119 CE


 (image: http://posthuman.karmavector.org/images/2119_car.png)

12-vuotiaana Nittaya lähtee äitinsä kanssa käymään Pavonis Cityssä. Nittayalle on luvattu verkkoimplantti kun hän täyttää 12; parilla vanhemmalla lapsella sellaiset jo on, ja heidän juttunsa sen antamista kyvyistä ovat hurjia.

Matka Pavonisiin on pitkä. Ensin mennään itseajavalla maastoautolla 10 tuntia (yön yli) Burton Point -nimiseen kaupunkiin, jossa on hurjat 500 asukasta mutta myös maglev-junan asema. Aamulla noustaan maglev-junaan, joka lähtee 3200 kilometriä itään kohti Pavonisia. Maglev liikkuu 400 kph, mutta maisemiin kyllästyy parissa tunnissa. Junassa Nittaya tapaa Siddiqa-nimisen tytön Qurainin kaupungista, ja kaksikko viettää junamatkan yhdessä. Vaikka yhteistä kieltä ei oikeastaan olekaan, konetulkkaus auttaa. Qurain on tuhansien ihmisten kaupunki, ja Siddiqan kertomukset sieltä ovat jänniä. Qurainissa asuu lähinnä egyptiläisiä.
 (image: http://posthuman.karmavector.org/images/2119_maglev.png)

Junamatka kestää jopa 15 tuntia. Välissä on muutamia muita asemia, ja jopa yksi vähän suurempi kupukaupunki. Siellä Chailai ja Nittaya käyvät jaloittelemassa. Tämäkin on jo isoin kaupunki, mitä Nittaya on koskaan nähnyt, ja siellä suuret puut sekä niissä lentelevät linnut tekevät tyttöön vaikutuksen.

Juna nousee Tharsiksen ylängölle, jossa sijaitsevat Marsin korkeimmat vuoret. Se kiertää niistä eteläisimmän, Arsia Monsin, ja kääntyy pohjoiseen kohti päiväntasaajaa. Auringon laskiessa Nittaya ja Chailai vaihtavat junaa suurella asemalla, ja nousevat nopeaan paikallisjunaan, joka kohoaa Pavonis Monsin huipulla sijaitsevaan Pavonis Cityyn, 9 kilometrin korkeudessa. Pavonisin laelta taivaalle kohoaa valojuova, ja Chailai kertoo, että se on avaruushissi, jonka juuri on kaupungissa ja yläpäässä sijaitsee Phobos-kuu.

Perillä kaupungissa ollaan myöhään illalla. Suurkaupunki on Nittayalle hieman ylilyövä kokemus. Automaattisella kuplataksilla siirrytään hotelliin nukkumaan.

 (image: http://posthuman.karmavector.org/images/cognite.png)  (image: http://posthuman.karmavector.org/images/2119_pavonis.png)
Seuraavana aamuna 250 000 asukkaan Pavonis City on edelleen Nittayalle tyrmäävä. Äiti kuljettaa hänet Cogniten klinikalle, jossa verkkoimplantti asennetaan. Tätä edeltää haastatteluja ja kyselyjä, jossa hermostuneisuuden aiheita lievitetään. Samalla Nittaya tapaa neiti Chang -nimisen tekoälyn, joka toimii jatkuvasti tavoitettavissa olevana psykologina. Ruuduilla pyörii Cogniten mainosvideoita uudesta teknologiasta, joka mahdollistaa mielen siirtämisen kokonaan uuteen kehoon; sen hinta on älytön.

Implantti asennetaan ihon alle paikallispuudutuksella. Nittaya melkein nukahtaa asennukseen. Kun hän herää, hän huomaa että hän voi kutsua näkökenttäänsä leijuvan kuution, jonka sisään mennessään hän pääsee käyttämään verkkoyhteyttä. Kuution tarkoitus on helpottaa totuttelua implanttiin, ja auttaa käyttäjää erottamaan verkkoon annettavat käskyt selvästi muista toimista. Implantin mukana Nittayalle tulee muusa - tekoälyavustaja ja -sihteeri. Nittaya valitsee tämän hahmoksi pöllön, ja antaa nimeksi Lili.

Pavonis Cityssä vietetään pari päivää odottelemassa seuraavaa Burton Pointin suuntaan lähtevää junaa. Samalla käydään katselemassa paikkoja. Nittaya opettelee käyttämään verkkoyhteyttään sekä viestimään muusansa kanssa. Muusan kanssa voi puhua pelkästään ajattelemalla. Muusa on tosiaan tekoäly, muttei järin fiksu; se on kuitenkin hyvä hoitamaan rutiiniasioita kuten navigaatiota, kalenterimuistutuksia, turvamuistutuksia ja sen sellaista. Verkkoyhteys päässä mahdollistaa myös paremman virtuaalitodellisuusliittymän.


Tutkimuskuilu 49, Newtonin kraatterin pohjoispuoli, Terra Sirenum, Mars, 2127 CE


 (image: http://posthuman.karmavector.org/images/nittaya_ruster_25yo.jpg) Nittaya on 19-vuotias, ja työssä vanhempiensa kaivosetsinnöissä. Koko yhteisö toimii nykyään itsenäisinä kaivosalan yrittäjinä; tämän on mahdollistanut pari aiempaa kelvollista löytöä. Nittaya on teinivuosinaan oppinut, että koko yhteisö on edelleen varsin köyhää, samaan tapaan kuin muutkin rajaseutujen asukkaat. Hän haluaisi opiskella yliopistossa - Pavonisissa on Universidade de Sao Paulon kampus - mutta varaa lukukausimaksuihin ei ole.

 (image: http://posthuman.karmavector.org/images/isra_25yo.jpg) Isra on aivan kypsä elämään erämaassa pienessä sisäänpäinlämpiävässä yhteisössä, ja on harkinnut, pitäisikö hänen vain painella junalle ja muuttaa suureen kaupunkiin. Yksin kaupungissa on kuitenkin paha elää ilman koulutusta tai rahaa. Vielä hän ei ole minnekään kuitenkaan lähtenyt, jonkinlainen realismi on pitänyt hänet paikallaan. Nittaya ymmärtää kyllä ystävänsä halua lähteä.

Syvästä ja valtavasta Newtonin kraatterista pohjoiseen on paikannettu 200 metriä syvä kanjoni, joka näyttää veden uurtamalta. Sen molemmista päistä lähtee luolia: pohjoiseen ylävirtaan ja etelään alavirtaan. Yhteisö on asettunut kanjonin reunalle, ja aikoo tutkia luolia löytöjen toivossa. Aamun koitteessa 200-metrisillä kaapeleilla laskeudutaan kanjonin pohjalle, jonne edellispäivänä on rakennettu jonkinlainen perusleiri. Isra ja Nittaya lähetetään tutkimaan ylävirran käytävää pohjoiseen päin, samalla kun Chailai ja Somsak tutkivat etelään menevää tunnelia. Aluksi tunnelia epäiltiin laavatuubiksi, mutta tarkempi silmäys paljastaa, että kyseessä on itse asiassa virtaavan veden joskus kauan sitten muodostama käytävä. Ilmaa on tankeissa 12 tunniksi: 4 tuntia sisään, 4 ulos ja 4 varalla. Kaksikko jättää mennessään radiomajakoita jotta pystyisi pitämään yhteyttä perusleiriin.

 (image: http://posthuman.karmavector.org/images/2127_cave.png)
Luolan pääkäytävä on suuri ja vanha. Isra ei hirveästi ympäristöön jaksa huomiota kiinnittää, Nittaya tutkii tunnollisesti kivinäytteitä. Sivukäytäviä löytyy, ja laserskanneri tekee 3D-karttaa sitä mukaa kun luolassa edetään. Parin tunnin etenemisen jälkeen Nittaya löytää kiinnostavia kivinäytteitä, ja hänen kannettava analysaattorinsa sanoo, että niissä on kuparia. Tämä on hyödyllistä, muttei vielä superarvokasta. Jonkin aikaa myöhemmin vastaan tulee näytteitä, joissa on harvinaisempia metalleja. Nittaya tiedottaa tästä ulos, ja siellä kemisti kysyy tarkemmin metallien yhdisteistä. Nittaya analysoi niitä, ja tajuaa, että tämä on muinaisen metallipitoisen meteoriitin jäänteitä, joita vesi on jossain vaiheessa huuhtonut luolaa pitkin. Tämä on mahdollisesti oikeasti arvokas löytö.

Perusleiriltä tulee kutsu palata takaisin, koska on tapahtunut onnettomuus. Nittaya ja Isra eivät ole vaarassa, mutta heidän toivotaan palaavan mahdollisimman pian. Yksityiskohtia ei anneta. Kaksikko vilistää vajaassa tunnissa takaisin kanjonin pohjalle. Päivä on puolessa, ja aurinko paistaa melko suoraan kanjonin yläpuolelta.

Perusleirissä kerrotaan, että eteläisessä luolassa on tapahtunut onnettomuus: Nittayan äiti Chailai on pudonnut syvään kuiluun, kun sen seinä romahti. Nittaya ja Isra ovat rustereita, ja sellaisena he tarvitsevat vähemmän järeää varustusta kuin vanhemmat kaivosihmiset; jos he jaksavat, heille olisi käyttöä pelastustoimissa. Molemmat vakuuttavat jaksavansa. Nittaya on järkyttynyt, mutta hallitsee hermonsa. Kumpikin ottaa tuoreet filtterit tankkeihinsa, ja lähtee alavirtaan luolaan. Pelastusoperaatio on siellä käynnissä.

Eteläinen luola on kooltaan vaihtelevampi kuin pohjoinen, ja vastaan tulee sekä kuiluja, että muutamia paikkoja jotka ovat aika ahtaita täysillä suojapuvuilla varustetuille. Rusterit kevyine varusteineen mahtuvat niistä helposti. Kaapelikulut vievät alaspäin. Siellä täällä näkyy jopa pieniä määriä jäätä. Ehkä 40 minuutin jälkeen vastaan tulee suuri kammio, johon viritetään vinssilaitteistoa. Kammio päättyy 60-metriseen kuiluun, jonka seinä on romahtanut ja vienyt kaapelit mennessään. Chailai on kuilun pohjalla, kiveen hautautuneena. Hänen pukunsa lähettää yhä, ja hän on elossa, mutta puku on syöttänyt häneen morfiinia, joten hän on tajuton. Toisella seinällä Somsak riippuu omassa kaapelissaan, haluttomana jatkamaan alaspäin lisäsortumien pelossa.

Isra ja Nittaya laskeutuvat lattiaan kiinnitetyillä kaapeleilla kuilun pohjalle, ja alkavat varovasti siirrellä kiviä. Tunnin raatamisen jälkeen he saavat Chailain näkyviin. Hän on yhä elossa. Hänet kiinnitetää ilmatäytteiseen pelastuspatjaan, joka kuljetetaan ylös kuilua. Lääkintälento on tilattu, Nittaya ja Somsak ovat lähdössä sen mukaan.

Leveämmiksi räjäytettyjen ahtaikkojen läpi Chailai viedään ulos. Kanjonin pohjalla pelastushenkilöstö ottaa hänet huostaansa ja kuljettaa pinnan tasolle. Siellä rakettilentokone lähtee viemään häntä Qurainin kaupunkiin, Nittaya ja Somsak mukanaan.

image (C) Speedy/Fabian 2021
Qurain sijaitsee rautatien länsipäässä, 2000 km päässä onnettomuuspaikasta. Rakettilenturi taittaa matkan parissa tunnissa. Qurain itse on ylängölle rakennettu kivinen linnoitus, jonka vieressä on kasvihuoneiden kupuja. Lenturi laskeutuu ja Chailai viedään hoitoon. Somsak ja Nittaya jäävät hermostuneina odottamaan terveyskeskuksen käytäville. Tunnin kuluttua lääkäri tulee kertomaan, että Chailai selviää kyllä, mutta hänen selkärankansa on poikki. Hänellä on kuitenkin vakuutus, johon kuuluu uusi keho tällaisessa tapaturmassa: Qurainissa on valmiita rustereita, ja lääkäri ilmoittaa tekevänsä uploadin. Somsak ja Nittaya kyselevät prosessista: onko se turvallinen (kyllä), onko sen jälkeen Chailai yhä oma itsensä (kyllä) ja kaikkea muuta. Kehonsiirtoja on ollut tarjolla liki 10 vuotta, mutta teknologia on yhä varsin kallis ja harvinainen. Uutena teknologian voittona on olemassa myös kuorinipuksi kutsuttu laite, joka tallentaa mielen tilaa kaiken aikaa, ja jonka avulla on mahdollista uploadata jopa kuolleen ihmisen mieli.

Prosessia selitetään omaisille: valtava määrä nanorobotteja ujutetaan Chailain aivoihin, ja ne alkavat kopioida niiden rakennetta uuteen kehoon. Prosessin aikana Chailai on nukutettu, koska hänen nykyinen kehonsa on niin rikki, että hän olisi hirveissä tuskissa mikäli hän olisi hereillä. Kopiointiin kuluu 24 tuntia. Lääkäri sanoo, etteivät Nittaya ja Somsak voi tehdä mitään tänä aikana, ja hän kehottaa heitä etsiytymään hotelliin ja odottamaan. Kun Chailai herää uudessa kehossaan, hänen on hyvä nähdä tuttuja kasvoja.

Niinpä Nittaya ja Somsak jäävät päiväksi Qurainiin. He raportoivat kanjonille tilanteen, ja saavat kuulla vastineena, että kemistien analyysin mukaan molemmat luolat ovat hyvin rikkaita. Jos tämän löydön myisi kaivosyhtiöille, voitot olisivat tuntuvia. Somsak sanoo, että mitään ei myydä vielä: ensin odotetaan, että Chailai herää.

Seuraava päivä käytetään katselemalla paikkoja Qurainissa. Egyptinarabien kaupunkiyhteisö on kivisine linnoitteineen ja tunnelikomplekseineen kovin erilainen kuin aiemmin nähdyt yhteisöt, ja sen väkilukukin on yli kymmenen tuhatta. Muslimit ovat thaimaalaisille tuttuja, pari sellaista on heidän omassakin yhteisössään. Sairaalassa käydään pikaisesti katsomassa Chailaita. Hän on kiinni egosillaksi kutsutussa laitteessa, joka ympäröi hänen päätään kuin kukan terälehdet. Viereisessä, puoliläpinäkyvässä arkussa on ihmishahmo, johon Chailain mieli siirretään. Somsak kohtaa myös vakuutusyhtiön edustajia, jotka ovat sitä mieltä, että vakuutus ei itse asiassa tarkalleen korvaakaan tällaista tapausta, koska onnettomuus ei tapahtunut planeetan pinnalla vaan sen alapuolella.

 (image: http://posthuman.karmavector.org/images/chailai_ruster_18yo.jpg) Illalla tulee ilmoitus, että siirto on valmis ja Chailai herätetään. Hänen uusi kehonsa on ruster kuten Nittayallakin, eikä millään tavoin muistuta vanhaa - se näyttää suunnilleen Nittayan ikäiseltä. Mutta kun Chailai herää, avaa silmänsä ja alkaa puhua, puhe on selvästi hänen, vaikka ääni onkin hieman erilainen. Hän kysyy mitä tapahtui ja ovatko kaikki muut kunnossa, ja miksi kaikki näyttää ja tuntuu erilaiselta. Hänelle kerrotaan mitä tapahtui, ja tämä on selvästi hänelle shokki. Hän pyytää saada nähdä vanhan kehonsa, mutta lääkäri sanoo, että se ei ole hänelle hyväksi; että se oli vain hänen väliaikainen asumuksensa ja hänen matkansa jatkuu nyt uudessa kehossa. Lopulta Chailai tyytyy tähän.

Seuraavana päivänä Chailai kotiutetaan sairaalasta. Hänen on aluksi vaikea tottua uuteen kehoon, mutta viikossa se alkaa sujua. Hän juttelee terapeutin kanssa kokemastaan shokista muutamia kuukausia. Hän on myös ehdottomasti sitä mieltä, että kanjonista tehtyä löytöä ei myydä kaivosyrityksille, vaan se pidetään yhteisön hallussa ja siitä tehdään oikea valtaus sekä pysyvä asutus Marsissa.

Khlun Luk Him, Newtonin kraatterin pohjoispuoli, 2130 CE


 (image: http://posthuman.karmavector.org/images/canyon.png)

 (image: http://posthuman.karmavector.org/images/somsak_ruster_18yo.jpg) Nittaya on 22 ja toimii turvahenkilönä kaivosyhteisölle, jonka nimeksi on tullut Khlun Luk Him. Hänen pomonsa on Chaloem, yhteisön turvapäällikkö; kaksikon vastuulla on tilaturvallisuus, sosiaalinen turvallisuus ja kaivoksen turvallisuuden infra (varsinaisen kaivostoiminnan turvallisuudesta vastaavat kaivajat). Hän haaveilee yliopisto-opinnoista lakitieteen parissa, mutta toistaiseksi tähän ei ole ollut varaa. Isralla on hieman samanlaisia toiveita, mutta jonkin epäkäytännöllisen kuten taidehistorian tai kulttuuritutkimuksen suuntaan. Nittayan isä Somsak on myöskin vaihtanut kehoa, ja asuu niinikään nykyään rustermorfissa. 80 enimmäkseen thaimaalaista on käynnistämässä kaivostoimintaa valtauksella. Se on toistaiseksi onnistunut maksamaan itsensä, mutta jotta sitä voisi oikeasti hyödyntää lisää, tarvitaan lainaa. Siamin keskuspankki on ilmaissut kiinnostusta asiaan, ja sen neuvottelija on saapumassa käymään yhteisön johtokunnan kanssa neuvottelun asiasta.

 (image: http://posthuman.karmavector.org/images/bunsi-lawyer.png) Burton Pointista saapuu kuljetusauto, joka tuo tilattuja tarvikkeita. Sieltä astuu myös tuntematon henkilö kalliissa suojapuvussa, ja Nittaya menee tätä vastaan. Kyseessä on Mr. Bunsi, lakimies jonka yhteisö on palkannut avuksi neuvotteluihin. Nittaya johdattaa Bunsin alas kanjoniin ja osoittaa hänelle asuinsylinterin, joka toimii hotellihuoneena täälläolon aikana. Tyhjiöpuvun alla Bunsi on splicermorfi, kallis ja hienosti pukeutunut, ja puhuu natiivin veroista thaita.

Burton Pointista on tullut toinenkin lähetys, suurehkon kaapin kokoinen laatikko. Nittaya käy kuittaamassa senkin. Laatikon mukana kulkeva rajoitettu tekoälykonstrukti ilmoittaa laatikon olevan Siamin keskuspankin omaisuutta, ja sisältävän pankin neuvottelija Ms. Sitwatin morfin, joka aktivoituu jahka kuorinippu tuodaan paikalle. Sen on määrä saapua seuraavana aamuna. Nittaya kuljettaa kaapin varastoon.

Yhteisöstä ehkä 15 syö illallista Bunsin kanssa. Lakimies on syntyjään Phuketista mutta on tehnyt uransa Singaporessa; hän siirtyi vuosi sitten Marsiin egocastilla, ja on nyt ensimmäistä kertaa erämaassa. Selvästi hän on vanhempi kuin miltä näyttää, varmasti ainakin 40, ja ilmeisen varakas. Hän oli kohtalaisen kallis palkata, mutta päätellen hänen kokemuksestaan yhteisö sai silti hänen palveluksensa varsin toverilliseen hintaan. Bunsi on samasa kulttuurista kuin muutkin täällä, ja kaikki tulevat hyvin toimeen keskenään. Hän sanoo, että Thaimaan valtio haluaisi mielellään pysyvän kolonian Marsiin, ja koska tämä olisi lähimpänä sellaista, Siamin keskuspankki tarjonnee hyvät lainaehdot.

 (image: http://posthuman.karmavector.org/images/sitwat-banker.jpg) Seuraavana aamuna Nittayalle tulee ilmoitus, että kanjonia lähestyy pieni rakettidrone. Se laskeutuu kanjonin yläreunalle, ja Nittaya käy vilkaisemassa sitä. Drone raportoi tuovansa Ms. Sitwatin kuorinippua. Nittaya kuittaa dronen lastin: se on pieni metallinen kuutio, jonka sisällä kuorinippu on suojassa. Hän kutsuu Chaloem-turvapäällikön paikalle, ja molemmat toteavat, että pankin neuvottelija on ehkä parempi tuoda kehoonsa muualla kuin varastohallissa, jossa kaappi nyt on. Laatikko viedään yheisön konferenssihuoneen aulaan, jossa kuutio asetetaan siihen sisään. Viittä minuuttia myöhemmin laatikko aukeaa, ja ulos astuu sulavaliikkeinen synteettinen morfi, joka tervehtii Nittayaa ja Chaloemia. Yhteisössä on nähty konemorfeja aiemminkin, mutta ne ovat yleensä olleet raskaita, suuria, kömpelöitä ja jotenkin teollisen näköisiä; Ms. Sitwatin keho on selvästi kallista designiä. Paikalla on myös johtokunnan viestintäpäällikkö, joka peittää häkellyksensä ja tarjoaa Sitwatille teetä. Konekeho pystyy selvästi juomaan, ja Sitwat nauttii aamuteetä yhdessä yhteisön edustajien kanssa. Kellon lähestyessä kymmentä koko johtokunta saapuu paikalle, ja neuvottelut alkavat.

Nittaya on neuvotteluissa mukana kuuntelijana ja tsupparina. Aamupäviä puhutaan yhteisön historiasta ja kasvusuunnitelmista, sitten nautitaan lounasta (Sitwat edelleen nauttii vain nesteitä) ja sen jälkeen pankin edustaja tahtoo nähdä kaivoksen. Muut pukeutuvat suojapukuihin, Sitwat peittää konekehonsa suojageelillä. Pankki on toki tutustunut kaikkiin dokumentteihin ja virtuaalitodellisuusmalleihin aiemmin, mutta Sitwat tahtoo nähdä kaivoksen aivan itse ennenkuin myöntää lainan. Hän kyselee kaivostoiminnasta sekä Khlun Luk Himin turvallisuusasioista. Nittaya vastaa näihin: hän kertoo, että ulkoisen uhan koittaessa koko yhteisö on tarvittaessa valmis ja koulutettu toimimaan turvajoukkoina. Kaivos on kuitenkin melkoinen rikkaus, ja vaikka erämaa on enimmäkseen tyhjä, siellä on paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään. Tulevaisuudensuunnitelmana yhteisö väläyttää jäsenyyttä Tharsis-liitossa, Marsin kaupunkien yhteistyöjärjestössä, vaikka vielä tähän ollaan aivan liian pieniä.

 (image: http://posthuman.karmavector.org/images/office.jpg)
Kaivoskierroksen jälkeen edessä on paluu neuvottelupöydän ääreen. Sitwat on selvästi pitänyt näkemästään, ja varsinasia lainaehtoja aletaan sopia. Bunsi huolehtii laillisista detaljeista ja avustaa yhteisön neuvottelijoita. Thaimaan kruunu asettaa muutamia edellytyksiä: Khlun Luk Him katsotaan kruunun alamaiseksi ja noudattaa Thaimaan lakeja, ja pyrkii järkevien mahdollisuuksien rajoissa työllistämään nimenomaan thaimaalaisia siirtolaisia. Nämä ehdot eivät ole yhteisölle suurikaan rasite, 90% sen jäsenistä on joka tapauksessa thaimaalaisia. Pankki myöntää hyvillä ehdoilla riittävän lainan kaivostoiminnan vauhdittamiseksi, kuten yhteisö on toivonutkin.

Sopimisen jälkeen nautitaan yhdessä illallista. Yhteisön tunnelma on riemastunut, ja Sitwat on myös hyvillään lopputuloksesta. Illallisen aikana selviää, että Sitwat toimii normaalisti Bangkokissa, mutta egocastailee ympäri planeettaa, Lunaan ja nyt Marsiinkin pankin neuvottelijana. Kehonvaihto on hänelle arkipäivää, ja neuvotteluiden jälkeen hänen morfinsa palaa kaappiin ja lähtee varastoon. Hänen kuorinippunsa taas viedään rakettidronella Valles New-Shanghain kaupunkiin, josta hän ottaa egocastin takaisin Maahan. Nittaya juttelee Sitwatin kanssa hetken tämän hämmentävästä elämästä; Sitwat kertoo konekehon olevan hitusen epämukava, mutta käytännöllinen Marsin kaltaisessa ympäristössä.

Kun Sitwat on palannut kaappiin, Nittaya juttelee vielä Bunsin kanssa. Bunsi kertoo Valles New-Shanghaista, jossa Nittaya päättää lähteä käymään. Bunsi viettää vielä yhden yön Khlun Luk Himissä, ja on tilannut seuraavalle aamulle kyydin Burton Pointiin ja junalle. Samalla kyydillä lähtee Sitwatin käyttämä morfi; Sitwatin kuorinippu lähtee kuutiossa rakettidronen mukana.

Chailai sanoo Nittayalle, että lainan turvin hän voi lähteä opiskelemaan yliopistoon jos hänet sinne hyväksytään.

Parin viikon päästä Nittaya ottaa junan Valles-New Shanghain kaupunkiin. Luotijunallakin tuhansien kilometrien matka kestää yli vuorokauden. Kaupungissa Bunsi on luvannut näyttää hänelle paikkoja. Kaupunki on melkein yhtä suuri kuin Pavonis ja kasvaa valtavaa vauhtia; Kiina pumppaa siihen rahaa ja on tekemässä siitä Marsin suurinta kaupunkia. Kupolien ympärillä kohoaa nostureita, ja valtava määrä konekehoihin sukitettuja työntekijöitä vilistää kaikkialla. Kaupunki on tunnistettavasti kiinalainen, vaikka muitakin kansallisuuksia näkyy. Bunsilla on parinkymmenen hengen thaimaalaisyhteisö kavereina.

Vallesissa vauhti on huima, ja kokemus on Nittayan kaltaiselle erämaanuorelle hämmentävä. Täällä olisi myös yliopistojen kampuksia - Zurichin teknillinen korkeakoulu sekä Tsinghuan yliopisto ovat edustettuina - mutta Bunsi ei varsinaisesti suostitele ainakaan Tsinghuaa, koska se on hyvin vahvasti Kiinan hallinnon dominoima. Pavonisissa sijaitseva Sao Paulon yliopisto kuulostaa Nittayasta houkuttelevammalta.

Bunsilla on suuri loft-yksiö korkeassa tornissa, josta on hyvä näköala. Nittaya käy siellä vierailemassa, ja jää yöksi. Hän viipyy pari päivää Vallesissa, ja Bunsi ostaa hänelle hopeisen korun jossa on abstrakti kuvio. Kaksikolla on muutaman päivän kestävä romanssi ja he eroavat ystävinä.

Kotiinpaluun jälkeen Isra kyselee Nittayalta kaiken Vallesista. Haaveilijana Isra olettaa, että Nittaya on Bunsissa löytänyt jonkinlaisen suuren rakkauden, mutta Nittayalla on pragmaattisempi suhtautuminen asioihin.

Pavonis, 2131 CE


Nittaya on hyväksytty lukemaan oikeustiedettä Sao Paolon yliopiston Pavonisin osastolle. Isra on niinikään lähtenyt opiskelemaan. Hänen alansa on tekninen muotoilu ja hän opiskelee Noctis-Qianjiaon kaupungissa, neljän tunnin junamatkan päässä Pavonisista. Lyhyen etäisyyden vuoksi Isra ja Nittaya näkevät toisiaan useina viikonloppuina jommankumman opiskelukaupiungissa. Noctis-Qianjiao on eurooppalainen kaupunki, josta rakennetaan tavoitteiden mukaan Marsin kauneinta.

Opiskelu on ollut todella rankkaa. Nittaya elää pienessä opiskelijakopissa valtiotiedettä lukevan intialaisen kanssa ja työskentelee osa-aikaisesti ulkotiloissa huoltotsupparina muutaman muun rusterin tavoin. Hän on ostanut säästöillä itselleen kuorinipun, ja tuloksena hänellä ei ole oikein rahaa muuhun. Lukukausimaksuista huolehtii hänen perheensä.

Ensimmäisen kuuden kuukauden kohdalla Nittayalla on ollut stressiputken päätteeksi suuri sopimusoikeuden tentti, josta hän on päässyt läpi vain rimaa hipoen. Jotta juridiikan pääaineopintoihin suuntaaminen onnistuisi, pitäisi arvosanaa korottaa. Nittaya etsii tuutoria, ja niinikään ekan vuoden lakia lukeva brasilialainen Lucasinho sanoo voivansa auttaa. Hän kutsuu Nittayan ulkoilmabaariin tapaamaan kavereita. Nittaya ei ole ehinyt viettää sosiaalista elämää kuukausiin, ja lähtee baariin.

Baarissa viisi ekan vuoden opiskelijaa aloittelee iltaa: Lucasinho (brasilialainen, splicer, pääaine oikeustiede), Ophelie (ranskalainen, splicer, pääaine ekoteknologia), Ekatan (intialainen, podi, pääaine materiaalitekniikka), Tong (vietnamilainen, flat, pääaine kauppatiede) ja Sunan (thaimaalainen, ruster, pääaine prosessitekniikka). Nittaya yllättyy toisen thaimaalaisen tavatessaan, Pavonisissa heitä ei kuitenkaan ole monia. Sunan on kotoisin Noctis-Qianjiaosta, tai ainakin sen lähelle kasvaneista lähiöistä / slummeista.

 (image: http://posthuman.karmavector.org/images/opiskelijat.png)

Lucasinho pyörittää tutustumisleikkiä, jossa vastaillaan kysymyksiin kuten "minkä Maapallon eläimen tahtoisit istuttaa Marsiin" ja "missä historiallisessa paikassa ja ajassa tahtoisit vierailla". Käy ilmi, että Sunan lukee hallinnon sivuaineopintoja varten samaan tenttiin jonka Nittaya joutuu uusimaan, ja kaksikko päättää alkaa lukea yhdessä. Sunan sanoo aikovansa kiivetä Olympus Monsille, ja Nittaya sanoo olevansa myös kiinnostunut tästä puuhasta.

Baari-illan jälkeen Nittaya ja Sunan alkavat opiskella yhdessä, ja pian heidän välilleen puhkeaa romanssi. Sunan on Nittayaa pari vuotta nuorempi ja köyhempi, mutta kotoisin vähn samantyylisistä oloista; hänen perheelleen vaan ei ole osunut kaivosvaltauksen kaltaista onnenpotkua. Sunan on myös hirveän päättäväinen ja tarmokas.

Kun lukukausi loppuu, kaksikko viettää viikon kiipeilemällä Olympus Monsia big wall -tyyliin. Sunanilla ei ole kuorinippua, joten kiipeilyssä ollaan niin varovaisia kuin mahdollista. Viikon aikana kaksikko oppii tuntemaan toisiaan vielä paremmin, ja Sunan sanoo, että hän on kovasti rakastumassa Nittayaan ja jos Nittaya ei tunne samoin, on suhde ehkä parempi lopettaa tai Sunan särkee sydämensä. Nittaya sanoo kuitenkin myös rakastavansa Sunania. Kiipeilyn lopussa Sunan kosii Nittayaa.

Chailai ja Somsak kuulevat tyttärensä kihlauksesta, ja paheksuvat hieman että asiasta ei kysytty heiltä. He kuitenkin tapaavat Sunanin, ja tulevat siihen tulokseen, että vakava nuori mies kelpaa vävyksi. Muutamien kuukausien kuluttua Noctis-Qiainjiaossa vietetään nuorten häät. Samalla tulevaisuudensuunnitelmat kiteytyvät: Sunan tulee myös töihin Khlun Luk Himiin jahka hän valmistuu.

Häämatka vietetään Elysiumin kaupungissa, josta on kovaa vauhtia tulossa Marsin glamour-keskus. Häälahjaksi pariskunta on saanut immateriaalioikeuslisenssin morfiensa geeniainekseen - eli käytännössä lahjakortin yhteen lapseen. Tämä päätetään käyttää.

Pavonis, 2133 CE


Eksokohdussa kasvanut pieni rustervauva on valmis kohtaamaan maailman. Nittayan ja Sunanin DNA:ta yhdistelemällä koottu alkio on kypsynyt yhdeksän kuukautta eksokohdussa, samalla kun vanhemmat ova vuorotellen kantaneet haptista vyötä jonka avulla he tuntevat alkion/sikiön liikkeet ja lapsi kuulee heidän kehonsa äänet sekä ääniä ympäröivästä maailmasta. Eksokohdussa tapahtuva lapsen kasvaminen ei vaadi kumpaakaan luopumaan opinnoista hetkeksikään, vaikka välillä haptinen feedback pitääkin jomman kumman vanhemmista hereillä kun syntymättömällä lapsella on levoton yö.

Vauva tuodaan pariskunnan opiskelijakaksioon. Se saa nimekseen Nopadon.

Pavonis City, 2134 CE


Nittaya ja Sunan ovat panneet vuoden ikäisen Nopadonin nukkumaan ja ovat itsekin käymässä yöpuulle. Maapallon uutisissa Kiinan ja Japanin välit ovat tasaisesti kiristyneet kuukausia, ja yhtäkkiä ne puhkeavat ampumissodaksi. Vain joitakin minuutteja myöhemmin Euroopasta tulee raportteja ydiniskusta. Yhtäkkiä koko Maapallo näyttää olevan sodassa. Marsissa on sentään rauhallista.

Keskellä yötä pariskunta kuitenkin herää meteliin. Pavonis Cityssä on käynnistynyt mellakka. Nittayan Lili-muusa sulkee ulkopuoliset verkkoyhteydet havaitessaan tunkeutumisyrityksen. Sunan tekee samoin. Naapurissa itäeurooppalaistaustaisen pariskunnan toinen osapuoli saa AR-liittymiinsä viruksen ja alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti. Asuinkompleksin käytävillä liikkuu huolestuneita ihmisiä. Naapuri taltutetaan, ja hän ja hänen puolisonsa kutsutaan Jaideiden kotiin hetkeksi.

Uutispimento vallitsee, mutta ikkunoista näkyy hajanaisia tulipaloja. Sitten kaupungin turvallisuusyrityksen partio ilmoittaa megafoneilla, että Pavonis Cityä ja sen asukkaita kohtaan on käynnistynyt tietotekninen hyökkäys, ja verkkoyhteydet tulee sulkea. Kaikkia kaupunkilaisia kehotetaan palaamaan koteihinsa ja pysymään siellä. Naapurilta Nittaya kuulee huhun, että Yhdysvaltain sotakoneisto on vain tuhannen kilometrin päässä joutunut taisteluun toistaiseksi tunnistamattoman vihamislisen sotajoukon kanssa.

Pavonis City ei tunnu turvalliselta. Nittaya päättää, että täältä on lähdettävä. Perhe livahtaa Nittayan työpaikalle, josta löytyy pinta-autoja. Siellä pari Nittayan kollegaa on parhaillaan lastaamassa yhtä näistä pakoretkeä varten. Nittayan tiedetään olevan pätevä huoltoteknikko, joten hänen perheensä kutsutaan mukaan. Kollegat tietävät pienen yhteisön Olympus Monsilla, ja he aikovat vetäytyä sinne.

Pinta-autot ajavat käsiohjauksella reilun tuhannen kilometrin matkan vuorelta toiselle. Yhteydet ovat poikki: radio toki toimisi, mutta kaikki viestintäprotokollat ovat verkkopohjaisia, eikä niihin luoteta. Yhteisö jättivuoren juurella on kuitenkin toiminnassa ja ottaa tulokkaat vastaan.

Muutaman päivän kuluttua tilanne alkaa saada jonkinlaista selkeyttä. Maapallolla TITAN-sotilastekoälyjärjestelmät ovat kokeneet hard takeoffin ja kasvattaneet älyään sekä kapasiteettiaan eksponentiaalisesti, ja käyneet sotaan ihmiskuntaa vastaan. Tilanne kotiplaneetalla näyttää todella huonolta, valtavia määriä pakolaisia on lähtenyt, ja Marsissakin sotilastekoälyt ovat ryhtyneet taisteluun. Ennusteet näyttävät pahoilta.

Nittaya ja Jaidee päättävät lähteä Olympukselta. He arpovat Khlun Luk Himin ja Noctis-Qianjiaon välillä, ja päätyvät lopulta valitsemaan kaivoskolonian turvallisempana. Kulkuvälineeksi valitaan juna. Kestää pari päivää saada liput. Juna on täynnä. Pari päivää kestävän matkan aikana Nittaya tutustuu Valles-New Shanghaista pakolaisiksi lähteneeseen neosimpanssiperheeseen, joilla on myös pieni lapsi eikä vielä selvää loppumääränpäätä. Hän kutsuu heidät Khlun Luk Himiin, koska heillä on kuitenkin ammattitaitoja, joita voi käyttää kaivostyössäkin.

Burton Pointin yhteisö on aseistautunut ja linnoitettu. Nittaya tunnetaan siellä, ja hänelle kerrotaan, että pohjoisesta päin on marssinut ilmeisesti sotilastekoälyjen sotakoneita, jotka Burton Point on toistaiseksi torjunut. Kuitenkin todetaan, että etulinjassa oleminen on raskasta, ja että Khlun Luk Himin olisi hyvä tukea Burton Pointia jotenkin, koska kuitenkin nauttii näiden suojelua. Nittaya on samaa mieltä, ja ottaa listan linnoitetun yhteisön tarpeista mukaansa mennessään kotiin.

Kaivosyhteisökin on jossain määrin linnoittautunut, muttei yhtä vahvasti kuin Burton Point. Sitä vastaan ei ole hyökätty. Jaideen perhe, sekä neosimpanssit, otetaan täällä hyvin vastaan. Simpanssit otetaan töihin kaivosoperaatioon.

Yhteisön ulkopuolella ihmiskunnan sota TITAN-sotilastekoälyjä vastaan jatkuu.



CategoryPelit - CategorySirenum
There are no comments on this page.
Perustuu Eclipse Phase -roolipelin, CC-NC-SA Posthuman Studios, 2008-. Pelijärjestelmänä GURPS.
Kampanja ja kuvitus CC-BY Dare Talvitie, 2015 - 2020 (paitsi jos muuta sanotaan):: Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki